Viimeiset blogijuhlani Kaksplussan äitibloggaajana

Bloggaaminen on ollut mulle joskus todella tärkeä henkireikä. Me, jotka joskus aloittelimme kirjoittamista yhtä aikaa, alamme olemaan enemmän ja vähemmän eläköityneitä hommassa. Lapset ovat kasvaneet isoiksi, aiheet kuluneet ja elämä vienyt eteenpäin. Joulukuun alussa osa meistä  kuitenkin lähti Tampereelle viettämään pikkujouluja, blogijuhlia. Oli taas ihana herätä siihen, kuinka normaalia siinä porukassa on kaivaa kamera ja objektiivit laukusta ja kuinka sosiaaliseen mediaan itsensä jakaminen ei ole mikään kummallinen, saati somerömpsän tittelin arvoinen asia. Kuinka oonkaan kaivannut näitä Kaksplussan naisia, joista on tullut ihan sydänystäviä vaikka asutaankin ihan eri puolilla Suomea.

Aloitettiin pikkujoulut Lempäälän Ideaparkissa. Ekana meillä oli tanssitunti, jonka järjesti upea Manu Uimi Pirkanmaan tanssiopistolta. Monesti ei tule tanssittua korkkarit jalassa, muuten kuin ehkä  (kolmen) promillen humalassa baarissa. Tunti oli ihan älyttömän hauska. Jos välimatka olisi pienempi, menisin varmasti uudestaankin.

Tanssitunnin jälkeen siirryttiin Ideaparkin kokoustilaan, joka oli iso ja meidän pieni poppoo mahtui sinne enemmän kuin hyvin. Ideaparkissa on muuten kokoustila myös karaokemahdollisuudella. Välipalat saatiin Ideaparkin Subwaystä ja juomatarjoilu hoitui Olvilta.

Ideaparkista jatkettiin matkaa Tampereen Omppu hotelliin, josta halukkaille järjestyi huoneet. Olin positiivisesti yllättynyt, koska mun viime kokemus Ompusta on vuosien (ja täytyykö taas mainita, että promillien takaa). Huone oli suht iso, siellä oli jääkaappi ja telkkari, jonka sai yhdistettyä suoraan Youtubeen ja bilemusiikille. Aika ihanteellinen paikka erityisesti näin pikkujouluihin yhdistettynä. 

Ilta jatkui Tampereen uuteen Naima yökerhoon, josta oli upeat näkymät pardon my kaupunkititetämys - sinne jonnekin alas ja ulos. Me pidettiin Nutturalla blogin Klaran kanssa lippua viimeisenä ylhäällä ja könyttiin hotellihuoneeseen joskus vähän viiden jälkeen. Se on kuulkaa älyttömän vaikeaa päättää, että mitä pizzaa sitä baarin jälkeen haluaisi syödä. Hotellihuoneeseen kömmittyäni raikasi huoneessa Netflixin tunnarit ja Kaunis Karuselli blogin Tanja kuorsasi tyytyväisenä kännykkänsä vieressä. 

Mutta viimeiset blogijuhlat vai? Oon miettinyt blogin lopettamista jo jonkun aikaa. Blogin kokonaan lopettaminen tuntuu hassun isolta päätökseltä, onhan tämä kulkenut mukana jo pienen ikuisuuden. Postaustahti on hidastunut ja tekstit päämäärättömämpiä höpönlöpötyksiä. Tavoitteellisuus tältä hommalta on tippunut kokonaan, jonka vuoksi olen päättänyt jäädä pois  myös Kaksplussan riveistä ja antaa paikkani jollekin, joka tituleeraa itseään äitibloggaajaksi. Sitä mä en enää ole. 

Summa summarum; hyvät bileet, naiset on kultaa ja Kaksplussalle sanon kiitos ja morot! Blogini poistuu kaksarilta 18.1.2019. Uusi vuosi, ei kujeita. 

Pirkanmaan tanssiopisto | Subway Lempäälä Ideapark | Ideapark | Omena-hotellit | Naima | Olvi | Blue House Oy | Medi Soft | Airam | Lush | Namitupa | Dermosil | Luin Living | Ti-Ti Nallen koti | Ballot | Life | Juhlahumua

Tuli lapsi, paska ja peräpukamat

Oon miettinyt, että mitä ihmeessä mä enää tänne blogiin kirjoittelen. Koen, että äitiysblogien aikakausi on osaltani ohi, vai onko se aikakausi kokonaan ohi? Äitiysblogeissa pyörii samat aiheet kuin pyykit noroaikaan koneessa. Uudestaan ja uudestaan 10 syytä mistä tiedät olevasi äiti, 5 parasta asiaa äitiydessä ja 18 syytä miksi kaikki sukat ovat parittomia. Sinä taisit tulla tänne blogiin ihan vain paskan ja peräpukamien vuoksi, eikö niin?

Meistä jokaisesta – huomatkaa että viittaan myös itseeni – kuoriutuu äitiysfilosofeja täällä ruudun takana. Rutistamme ensimmäistään odottavista naisista odotukset peräkautta pihalle paasatessamme, kuinka odotusaika ei todellakaan, ainakaan, ikinä ole sitä mitä sen odottaa olevan ja vauvat ei ainakaan koskaan ikinä vain nuku, syö ja kakkaa. Ja niskakakat on oikeasti niin hirmuisen hauska juttu, että siitä kerrotaan kaikille sukulaisille ja sitten nauretaan kun Kellervo pissasi vielä neuvolatädin päälle. Hah-haa, eritejutut on aina muodissa. Voi noita mussukoita. 

Sitten me äitiysbloggaajat kerromme, kuinka jokainen äiti on täydellinen äiti omalle lapselleen ja jokainen tietää mikä on parasta omallensa, koska herramunjee onhan se itse omasta munasolusta kasvatettu ja itse omasta toosasta ulos pullautettu. Vähän yksi siittiö avusti, mutta ei me puhuta siitä paitsi isänpäivänä, koska me äidit – me äidit ollaan susia ja voimanaisia ja tiikeriraitoja ja kaikkia kissaeläimiä, paitsi kissoja sängyssä, koska lapsiperheissä ei seksiä ehditä tai jakseta koskaan tai ikinä, paitsi kerran pikkukakkosen aikaan viime vuonna. 

Ollaan kaikkea sitä, mitä yksikään mies ei, paitsi vuoden isä joka teki aamupalaa sänkyyn ja leikki lapsiensa kanssa. Kerran kehtasi mieskin valittaa kuinka synnytys on rankkaa ja se oli entinen kivitetty mies se. Synnytys on voimauttavaa, mahtavaa, upeaa, kamalaa ja ihan perseestä, niin kuin ne peräpukamat jotka tuli kun synnytettiin lasta ja paskaa. Sanoinhan – ne eritejutut taas. 

Vähintäänkin joka viidennessä postauksessa puhutaan siitä, että äiti unohti kuka on tai mitä tekee, koska tyypillisesti synnytyksen yhteydessä synnytetään myös osa aivoista – siis ainakin minä, mutta uskoisin että myös sinä, koska sinäkin olet joskus löytänyt kaukosäätimen jääkaapista, mikrottanut kahvia, unohtanut lapsesi johonkin (heh) tai unohtanut minkä ikäinen olet. 

Sen lisäksi, että jokainen äiti aina niin kovasti on ja tavoittelee itse täydellisyyttä, muistamme kuitenkin kertoa ettei sellaista olekaan olemassa kuin täydellinen. Voi vitsit, kun luomusose, tissit, maitoviikset ja korvatulehdukset, höpötihöö. Parisuhde, aforismi, live, laugh ja love. 

Ei mulla muuta, ei tässäkään taas ollut mitään järkeä. Ootte ihania, moi! 

Koti ja jatkuvasti muuttuva sisustus

Kaupallinen yhteistyö: Veke.fi

Nainen saa aina muuttaa mieltänsä. Tai mies tai henkilö, mutta ennen kaikkea minä. Kun me vajaa vuosi sitten muutettiin tähän uuteen kotiin, sisustin koko kodin mielessäni ennen muuttoa. Aina aika ajoin mulle tulee valtava puuska sisustaa, onko se sitten ylimääräistä rahaa (ei), ajan kulua vai mainoksien uhriksi joutumista, en tiedä. Otin tämän postauksen kuvat kesäkuussa. Kesäkuusta meidän koti on muuttanut näköään jo monta kertaa, mutta palataan siihen myöhemmin. 

Kesän tienoilla meille tuli uusi pöytä Vekestä yhteistyön myötä. Pöytä on väriltään harmaa, vanhahtavaa tyyliä ja ihanteellinen rosoisen pintansa vuoksi lapsiperheeseen. Venla -pöytää löytyy myös valkoisena ja ruskeana. Tämä on ihan täydellisen kokoinen neljän, viiden tai vaikka kuudenkin henkilön kattauksiin, joskaan en kauhean usein pyydä meille ketään ainakaan extemporekylään koska se vaatisi ankaraa siivousta. Mutta teoriassa, teoriassa tässä voisi kestittää kivan pienen porukan. Kompaktin 140cm pituuden lisäksi leveyttä on riittävästi.  

Vekellä on nyt synttäritarjouksia, jonka vuoksi kannattaa kurkata mitä kaikkea esimerkiksi pöytien valikoimasta löytyy. Lisäksi siellä arvotaan 1000e lahjakortti!

Kuvathan tietysti on jonkun verran edukseen. Olin siivonnut jotenkutensinnepäin, jonka takia oli kiva ottaa kuvia. Eihän kukaan likaista kotia mielellään esittele. Tarkasti kun katsoo, niin kuvista voi erottaa kauniit valkoiset koirankarvat matolla ja yksinäisen villasukan. Harvemmin meillä on koti lattiasta kattoon siistinä, koska erinäisten (teko)syiden takia siivous ei kuulu prioriteettilistalle. Palaan kuitenkin kodin esittelyyn kun olen saanut uusimmat sisustusideat toteutettua. Nythän meillä on liilan sävyinen seinä, uudet taulut ja matto, toisin kuin näissä kuvissa.