Mä oon vitsaillut monesti mun yli kaksi vuotta vanhoista bränikän näköisistä lenkkitossuista. Kuinka kahteen vuoteen niiden käytön voi laskea sormet nyrkissä. Sohva vetää puoleensa ja arkisin vaan vä-syt-tää. Idut ja proteiinipirtelöt on aina jonkun muun ruokapöydässä paitsi meidän. Aina on ollut joku syy olla harrastamatta liikuntaa. Useimmiten oikeasti ihan päteviä syitä, mutta hyvin usein myös puhtaasti kiinnostuksen puutetta.
Oon pohtinut tätä jo pitkään – kuinka vituttaa olla laiska ja olisi kivaa tehdä vähän erilaisia asioita elämässä. Olisi kivaa, kun voisi sanoa nauttivansa liikunnasta. Elimistö huutaa lisää energiaa ja ruokavaliossakin olisi parantamisen varaa. Suklaa ei kai voi olla loputtomiin välipala.
Herätyskello soi tänään kuudelta. Teki mieli painaa torkkua sata kertaa, mutta ryhdistäydyin, nousin ylös ja painelin lenkille. Lenkin jälkeen ehdin vielä tehdä pienet YouTube-joogat ja syödä aamupalan ennen töihin lähtöä. Juoksin ekaa kertaa oikeasti yli kahteen vuoteen, ellei pakollisia "ei hitto mä myöhästyn" -juoksuja lasketa ja oli kiva huomata, etten oo kuitenkaan ihan rapakunnossa. Olin niin ylpeä itestäni, että hehkutin työkavereille samalla kun söin välipalavihanneksia.
Huomenna juoksen 5 minuuttia pidempään ja syön taas vähän enemmän kasviksia. Ehkäpä tämä tästä vielä hyvinvoinniksi ja terveellisyydeksi muuttuu.
Jotain kivoja vinkkejä nopeaan treenaamiseen, joka on helposti taaperoarjessa toteutettavissa?
