Kaksplus.fi

torstai 2. marraskuuta 2017

Kuinka selvitä arkiaamuista?

En tiedä. En listaa teille inspiroivia aamupalareseptejä tai kikkakolmosia. Täällä ei tehdä gurmeeta tai herätä rauhassa kirkasvalolampun kajastukseen. Joku pakkaa aamun tavarat illalla, tekee aamupalan valmiiksi jääkaappiin odottamaan ja herää niin aikaisin, ettei tarvitse säntäillä paniikissa. Minä en. Minä torkutan. Arkiaamuisin ei tarvita mitään spessua, vain pakollinen riittää ja se on hyvä niin. 


Oletteko te niitä ihmisiä, jotka keittävät aamuisin puuroa tanssien vai niitä, joiden lapset nukkuvat seuraavan päivän vaatteissa? Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan – non-aamuihminen. Yökkäriksi me valitaan seuraavan päivän paita. Sukat sitä paria mitä sattuu löytymään ja housut: ne joissa on kaksi lahjetta. Kaapista ei edes löydy yökkäreitä.



Olen niitä äitejä, jotka passivoivat priorisoivat selviytymiseen ja istuttavat lapsensa heti aamutuimaan tapittamaan Lazy townia ja Teletappeja. Ei ole mitään juhlaa tai suloista sunnuntaiaamuista syödä aamupalaa sohvalla. Meillä se on ihan arkea, että heitän voikkarin lapselle ja se tapittaa lastenohjelmia samalla kun istun itse vessassa someistunnolla, etsin hukkuneita tavaroita tai kampaan naamaani. 


Valitse taistelusi. Jos poika (kyllä - poika) haluaa laittaa päiväkotiin kissapannan, hän laittaa sen. Jos hän haluaa eripari sukat, hän laittaa ne. Ja yleensä siinä vaiheessa kun ollaan päästy eteiseen ja omien töideni alkuun on puoli tuntia, alkaa väittely ulkovaatteista. Ain't nobody got time for that. Kissapantainen poika syliin, ulkovaatteet kainaloon, Salama McQueen reppu olalle ja autoon. Adjöö.

Kuinkas teillä?

P.s Tykkääthän blogin uudesta Facebook-sivusta jo?

perjantai 20. lokakuuta 2017

Äitiystävät ovat vain enterin päässä + arvonta

Äitiyden myötä monet vanhemmat ystävät ovat jääneet vähän omaan lukuunsa. Ruuhkavuosina on vaan yksinkertaisesti helpompaa istuttaa kaksi taaperoa maissinaksuineen samaan leikkikehään, kuin yrittää sovittaa lapsettomia menoja rattaiden ja potalla istumisten väliin. Vaikka tärkeitä ystäviä tietty edelleen ovatkin. Elämä on vienyt mennessään – välimatkat kasvavat, kaikki ovat työssäkäyviä ja muutenkin aikataulujen yhteensovittaminen on yksi monen eiein summa. 



Yllä olevat kuvat ottanut Julia @Sininen norsu ja samettikarhu -blogi

Kyllästyin joku aika sitten siihen, että istuin viikonloput ja monet illat kotona, koska samanhenkisiä ystäviä on enää kourallinen. Pistin viiniseurahakuilmoituksen yhteen äidillisten ryhmään, jonka seurauksena sosiaalinen elämä on taas piristynyt. Kukaan ei ymmärrä yhtä hyvin kuravaatteista tulevia hiekkakasoja, liberohelvetinklubikoodeja ja kauppojen autokärrytragedioita niin kuin toinen äiti. 

On siistiä, kuinka nykyään uusien ystävien etsimiseen ei vaadita kirjepalstaa, ovelta ovelle kiertelyä tai pelkästään kaihoisia katseita naapuripöytiin. Ihmiset ovat vain muutamien kirjaimien ja enterin takana – ihan niin kuin mulle tärkeät naiset – Kaksplussan verkostolaiset. Tärkeintä mitä blogi on mulle antanut, on ystävyyssuhteet ja vertaistuki.

Mistä päästäänkin kehnona aasinsiltana siihen kuinka oltiin reilu kuukausi sitten Kaksplussan verkostolaisten kanssa Kampin Radisson Blu Royal hotellissa juhlimassa Laitilan olutmaistelun ja viinin merkeissä. Jenni, Petra ja Nea tekivät ison työn tilaisuutta järjestäessään, ja minä paska en ole saanut aiheesta kirjoitettua sanaakaan. No, se oli semmoinen mukavan rento, lapseton, kovasti kuvattu ja shotillinen tilaisuus. Saatiin sieltä ihana goodiebag mukaan, joista mulle ylimääräiset on nyt Instassa arvottavana. Omakustanteisesti, ei ole yhteistyö, joten en vastaa jos posti hukkaa paketin tai toimittaa sen kolme vuotta myöhässä.



Klikkaa itsesi Instan arvontaan tästä



tiistai 10. lokakuuta 2017

Kuinka jaksaisi työpäivän jälkeen?

Taas ollaa päästy siihen pisteeseen, ettei oikeastaan ole mitään ihmeempää kirjoitettavaa, mutta tulin silti kertomaan sen tänne. Syksyn ja pimeyden myötä mieli on painunut alemmaksi ja väsymys on jäätävää. Tuntuisi hölmöltä kirjoittaa nyt mitään 5+1 postauksia höpönlöpö jutuista. Into aktiiviseen kirjoittamiseen on jäänyt sen myötä kun illat ja aamut sulautuvat yhteen ja päivät toistuvat samassa kaavassaan. Syysflunssa tekee tuloaan ja olo on kaikkea muuta kuin mitään inspiroivaa. 

Energiaa ei oikeastaan ole mihinkään ylimääräiseen enkä jaksa nyt just esittää yhtään pirteämpää kuin oikeasti oon. Odotan vain meidän perheen kylpyläviikkoa marraskuussa eikä onneksi jouluruokiinkaan ole enää kuin 11 viikkoa. On tosi vaikeaa olla ihan carpe diem ja elää hetkessä kun se hetki on ihan samanlainen kun edellisenä tiistaina, ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä ja... 

Kuva: Lipsonen photo / Nea Lipsonen

Kuva: Lipsonen photo / Nea Lipsonen

Työpäivän jälkeen en jaksa jauhaa yhtään mitään muuta ku ruokaa ja leukojani. Kaikki sosiaalisuuden tankeista on kulutettu loppuun. Ehkä hieman introvertti tai sitten vaan ihan suomalaisittain juro ja helposti kuluva. Kuka oikeasti enää jaksaa lätistä kun on puhunut kahdeksan tuntia muiden vaivoista puhelimessa? En minä ainakaan. Senpä takia parkkeerasin perseeni taas tänään suklaan kanssa sohvalle silleen, että päässä pyörii vaan silmät. Ihan hissunkissun.

Rauhallista viikkoa kaikille! 

P.s postauksen tyylikkäät kuvat ottanut Nea, kurkkaa lisää Instagramista!