Kaksplus.fi

torstai 25. helmikuuta 2016

No miten meillä oikeasti nukutaan

Mulla toimii aivot kymmenellä prosentilla tällä hetkellä. Unta on kahden viimeisen yön aikana tullut yhteensä ehkä 8 tuntia. Kerkesin just kirjoittaa siitä, kuinka kivasti meillä nukutaan ilman sen suurempia hulinoita. Arvatkaa vaan nukutaanko enää. Jos joku nukkuu niin se 90 prosenttia mun aivoista. 

Nukuttiin Leon kans kaksi yötä ihan kivasti sen jälkeen kun mies lähti reissuun. Viimeiset kaks yötä onkin sit ollut sellasta huutoa ja hulinointia, et oksat pois. En ilmeisesti kelpaa siihen rauhoitteluun enää. Ei auta syli, hyssytys, ei silitys eikä loppujen lopuksi enää se syöminenkään. Jostain syystä Leo säpsähtää hereille ja väsyneenä mongertaa pienen ikuisuuden. Minuutin pituus yöllä on ainakin tuplasti enemmän kuin päivällä. Jos ei sureta niin sängyssä pompitaan, möngitään ja äidin tukkaa revitään. Auta armias jos meinaat pinnasänkyyn laittaa, äidin vieressä on kuitenkin kaikista hauskin.

Väsyneenä oon itsestäni vain todella huono versio. Viime yönä kun Leo kitisi toista tuntia väsymystään, muttei kuitenkaan rauhoittunut nukkumaan mulla tuli joku paha oikosulku. Kävin olohuoneen lattialle ja vollotin hetken, mutta niinhän ne on itkut tehty itkettäväksi. Kunhan sain vähän aikaa velloa siinä väsyneen kakkoslaatuisen Matun itsesäälissä jaksoin taas seuraavat puoli tuntia nukutusoperaatiota ja niin Leo vihdoin nukahtikin pää mun tyynyllä. Laitoin miehelle viestiä, että se olis varmaan saanut Leon nukahtamaan kolmessa minuutissa. Kyllä odotan jo sen kotiinpaluuta. 

Nyt nukkumaan! Peukut pystyyn - tänä yönä oikeasti nukutaan! 


...ja mitä se tulee väsymystään tänne valittamaan. Menis nukkumaan!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kulunut viikko ja vanhojen tanssit

Leo nukkuu päikkäreitä ja mä selailin tässä viime viikkoisia kuvia. Oltiin katsomassa mun pikkuveljen vanhojen tansseja. Vastahan mä itse olin tanssimassa, mutta näköjään siitä on oikeasti vierähtänyt jo muutama vuosi. Pikkuveli kun on seitsemän vuotta nuorempi... Leo jaksoi istua tosi nätisti aloillaan. Välillä piti vähän karjua komentoja tanssijoille, mutta itkua tai kiukuttelua ei näkynyt. 






Leo piti ennen tanssien alkua omaa showta pystyssä. Konttasi minkä töppösistään pääsi pitkin salia ja elvisteli ku mikäkin seurapiirivauva. Ihana kun Leosta on kasvanut niin sosiaalinen ja iloinen. Luulen, että Leosta tulee isompana oikea hauskuuttaja kun nytkin jo hyvä huumorintaju paistaa tuosta pojasta niin selvästi. 


Ìhmettelin, että mihin kerkesin hävittämään Leon tutin. Perus äiti. Siinähän se roikkuu kauniina asusteena mun takissa kiinni. Katsokaas kuinka komea pikkuveikka mulla on!


Tää viikko onkin sitten kohta taputeltu. Koko viikon ollaan enemmän ja vähemmän oltu auttamassa mun vanhempia muutossa. Ei oikeastaan mitään muuta sen suurempaa. Perjantai meni sivusilmällä kytätessä Gugguun sivuja. Haluun Leon vk-haalarin kaveriksi ice mintun pipon ja huivin. Gugguun sivut oli totaalijumissa eikä ilmeisesti juuri kukaan saanut sitä kautta tehtyä tilausta. Noh, sama kyttäys sitten huomenna uudestaan. Hullua...

Tänään ollaan käyty ulkoilemassa ja ihan vaan löhöilty. On muuten aivan hiton hirveä ulkoilusää, kun tuo märkä lumi tarttuu vaunujen pyöriin niin, että lopulta sitä työntää henkensä edestä vaan neljää lumipalloa ja vauvaa eteenpäin. Alma ei tietenkään yhtään helpottanut tätä, vaan sinkoili tapansa mukaan jokaiseen ilmansuuntaan samaan aikaan. Huh, oikeasti kunnon treeni. En malta odottaa, että kohta päästään tekemään sama homma uudestaan. Illalla kyllä vaan ollaan ja leikitään. En varmana vaivaa mieltäni siivouksella tai ruoanlaitolla. Onneksi pakkasessa on valmiina ruokaa. 

Nyt se Leo taitaakin heräillä tuolla. Palataan ensi viikolla! Kivaa sunnuntairentoiluja teille! :)

Viikko yksin

Mies lähti reissuun Rukalle viikoksi. Meillä oli Leon kanssa myös mahdollisuus lähteä sinne mukaan, mutta muutaman syyn vuoksi jätettiin tämä nyt tältä kertaa. Mä oon maailmanluokan vilukissa ja sen jälkeen kun tulin naamallani mustan mäen alas en oo innostunut laskettelemisestakaan. Matka olisi ollut pitkä niin mulle kuin Leollekin, vaikka seura siellä päässä olisikin ollut ihana. Seuraavan kerran sitten kun Leokin on vähän isompi.

No, mutta mies lähti ja me jäimme. Eli viikko kaksistaan Leon kanssa. Aloin tässä miettimään, että mitä jos tää kaksistaan elo olisikin ihan normiarkea? Mitä jos vierellä ei olisikaan toista vanhempaa? Ja jos sen toisen vanhemman lisäksi puuttuisi vielä tukiverkostotkin. Monelle muulle sen on varmasti sitä tavallista arkea.

Ei olisi sitä toista kenet voi tökätä välillä unenpöpperössä hereille, että "sun vuoro". Ei olisi vuoroja siitä kuka hoitaa yön ja kuka aamun. Koiran lenkitys hoituisi aina vaunuja toisella kädellä työnnellen säästä, kiireestä ja kiukuttelusta huolimatta. Imurointi tapahtuisi aina kymmenen kilon poika toisella lonkalla heiluen, koska Leo on herkkä koville äänille. Suihkussa pitäisi käydä korvat höröllä itkuhälytin mukana, Leon kanssa tai vaihtoehtoisesti järjestää joka kerta barrikadi, jotta vaippapeppu pysyisi kuivana. Ei vois tehdä extemporereissuja tai tehdä läpsystä vaihtoa Leon hoidon suhteen. Ruoka täytyisi tehdä aina itse. Siis kaikki täytyisi tehdä aina itse. 

Varmasti on sata muutakin asiaa, jotka yhden vanhemman taloudessa tehdään eri tavalla. Mulla ei vaan taida mieli yltää sinne asti, kun en ole sellaista arkea elänyt. Mitä kaikkea yksinhuoltajuus oikeasti on? Annan ison peukun kaikille yksin arkea pyörittäville. Äidin (ja isän!) työ on muutenkin maailman vaikein työ. Yksin kahden vanhemman roolissa se on varmaan vieläkin vaikeampaa.

Yksinhuoltajavanhempi - varmasti maailman paras arjen supersankari. 


torstai 18. helmikuuta 2016

10 asiaa josta en pidä vauva-arjessa

Nyt ei todellakaan tule mitään hirveän mullistavaa listaa. Ei kai kukaan nyt oikeasti kamalasti vauva-arkea voi vihata? On kuitenkin asioita, jotka mielellään jättäisin tekemättä, koska jostain syystä ne tuntuu ylivoimaisen vaikeilta tai tylsiltä. En oo koskaan hihkunut riemusta kun vaihdan kakkavaippaa ja niin edelleen...

1. Kylpyammeen tyhjentäminen kylvyn jälkeen. Se on vielä tylsempää jos sen tekee silloin kun vesi on jäähtynyt ja varpaille roiskuu kylmää vettä. Note to self: seuraavan kohdalla osta tulpallinen amme.

2. Vaipparoskiksen tyhjentäminen. Ensinnäkään meillä se ei oo mikään vaipparoskis, vaan tavan Ikean roskis. Se haisee vähintäänkin kuolemalta kun sen avaa. Haju on jo pinttynyt roskikseen niin oikeastaan ihan sama onko siellä yhtään kakkavaippaa edes niin silti löyhkää. 

3. Tutin etsiminen yöllä. Miksi ne eksyy aina jonnekkin pinniksen tai patjan alle? Sen tutin suuhun saaminen pimeässä on myös suoritus. Monta kertaa oon yrittänyt asentaa tuttia silmään, korvaan tai poskeen.

4. Kuivuneen puuron hinkkaaminen pois syöttötuolista. Note to self: älä anna sen puuron kuivua. 

5. Koirankarvaiset bodyt. Tarviiko selventää? Yök. Miksi tuosta mopista lähtee niin jumalattomasti karvaa? 

6. Liian pienten vaatteiden pois viikkaaminen. Miksi tuo kasvaa? Lopeta heti!

7. Väsyneen vauvan pukeminen. Sylissä on u-kirjaimen muotoinen jäykkä lapsi, joka huutaa, hikoilee ja hikoilun vuoksi huutaa vielä vähän lisää. Hyvällä kerralla vaatteet menee päälle yhdellä pukemisella, eikä Leo kerkeä potkimaan tai viskomaan vaatteita irti. En malta odottaa uhmaikäisen pukemista...

8. Liian lyhyeen loppuneet päikkärit. Aaah, päiväunet. Kerkeät just päästä makeaan uneen kun toinen on jo ihan pirteä. Eikö nukuttaisi vielä hetki? Peiton alla on niin lämmin. 

9. Vauvan turvakaukaloon saaminen. Leo heittäytyy kaarelle kun pitäisi mennä turvakaukaloon. Ei viihdy siinä enää yhtään. Joka kerta raivarit. Note to self: osta istuin.

10. Ikävä. No kun tulee ikävä niin onhan se ikävää. Miksi sitä kaipaa omaa aikaa, mutta se ovesta poistuminenkin on jo vaikeaa? Ikävä tulee liian helposti. Tyhmä ikävä.

Onko tuttuja juttuja? Muita mielellään skipattavia asioita vauva-arjessa? 

Tyytyväinen!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Arkista arkea ja kuulumisia

Huh, maanantai meni ohi vauhdilla kun muutettiin mun vanhempia uuteen asuntoon. On muuten pikkusen eri kategoriassa muuttaa omakotitalo kuin pienen elämän tavarat yksiöstä kaksioon, heh. Hyvin meni kuitenkin! Muuton myötä meidänkin asunto sai taas uusia huonekaluja, mutta niistä sitten joskus myöhemmin. On taas paljon uutta meidän sisutuksessa. Tänään käytiin Leon kanssa Helsingissä pyörimässä ja löysin ihanan kääntötakin Leolle. Mitäpä turhia sitä itselleen mitään ostaisi...

Enää pari viikkoa kotona ja sitten on edessä paluu kouluun. Ei tosin sinne koulun penkille vaan työharjoitteluihin. Yhteensä seitsemän viikkoa harjoittelua kouluterveydenhuollossa, neuvolassa ja sitten vielä Jorvin äitiyspoliklinikalla. Jee! Kiva saada vähän vaihtelua päiviin, vaan tekisin sen kyllä mielummin osa-aikaisena. On aika hyppy ollakin yhtäkkiä viis päivää viikossa työelämässä. Onneksi tää kestää vain sen seitsemän viikkoa niin saan sitten taas nauttia kotielämästä, ainakin jonkun hetken. Mä siis todella nautin kotiäitiydestä. Toki hajottaa aina välillä, mutta niin se taitaa kaikilla vanhemmilla aina joskus - oli superäiti tai ei. 

En tiedä kuinka aika riittää kaikkeen arjen pyörityksen ja koulun keskellä vielä blogiin, mutta teen parhaani. Onhan tää mulle tärkeä harrastus. Rakkaan harrastuksen helpotukseksi samaisen muuton myötä mulle löytyi sopivasti pölyttynyt miniläppäri, jolla nyt tätäkin postausta kirjoitan. Pelittää just hyvin ja mietinkin jo, että käytän työmatkat kätevästi kirjoitellen kun kone mahtuu nyt hyvin laukkuun mukaan.


Leo lähestyy 10 kuukauden ikää vauhdilla. Hampaita suusta löytyy kaksi ja hiukset on kasvaneet korvien päälle. Pitäisi kokeilla parturointitaitoja pian. Muutamia sekunteja Leo on seisonut puolivahingossa ilman tukea ja kovasti tykkäisi vain kävellä. Kävelykärry, vai miksikä sitä nyt oikein sanotaan, ei vielä silti oo Leon mieleen. Se lähinnä vielä pelottaa, mutta eiköhän sekin kohta oo kiva juttu. 

Leon lempibiisi (niiden laulettujen lastenlaulujen lisäksi) on Juha88, joka saa pienen pepun hytkymään ja kädet ilmaan heilumaan. Leo taitaa ymmärtää kun kysyn aletaanko bilettää, jolloin useimmiten Leo alkaa tanssimaan (=hytkymään johonkin ilman suuntaan noin suurin piirtein musiikin tahdissa). Ihana pieni mies. Tärkeitä asioita oppii. ;) 


Palataan taas ja kivaa viikkoa kaikille! :)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Vauvakuume

Tiedättekös kun vauvakuume iskee, se iskee kovaa. Se on kuumeista pahin ja röyhkein. Se ei jätä rauhaan eikä anna muille ajatuksille oikeastaan mitään saumaa. Näet vauvoja ja odottavia äitejä kaikkialla. Löydät itsesi vauvanvaateosastoilta ja raskaustestien tiirailufoorumeilta. Onko tässä jotain? Oih, on varmasti  huokaavat muut plussasilmät.   Joku palauttaa takaisin maan päälle toteamalla monta kummallista sanaa yhteen lauseeseen; haamuviiva, roskishaamu, väritön ja virheellinen.

Vauvakuumeeseen ei ole muita kunnollisia parannuskeinoja kuin vauva. Tää kuume pitää pintansa ja kuin hullun pakottaa sut ostamaan jälleen yhden raskaustestin tai kolmannettoista vauvan sukat. Joku saattaa ottaa askeleensa tiukan matematiikan ja itsetutkiskelun pariin. Sitten on ne hyvät päivät ja huonot päivät kuukaudessa. Ovulaatiota meinaan. 

Mulla oli ennen plussaa raskaustestissä pieni, söpö sisustusarkku johon pikkuhiljaa ja vähissä äänin keräsin kaikkea söpöä vauvaroinaa. Lopulta se pieni ja söpö sisustusarkku muuttui kaapin alahyllyksi ja sen jälkeen kaapiksi. Siinä kaappivaiheessa tosin oli plussakin jo tehty ja Leon odotus hyvällä mallilla. Nyt ei enää yksi kaappi riitä ja seuraavalle vauvalle on säästössä pieniä vaatteita, vaikkei meillä toistaiseksi ole edes suunnitelmissa toinen.

Aloin tartuttamaan vauvakuumetta taktisesti mieheen joskus kesällä 2014. Kyllä se taisi jo tietää sitä ennenkin mihin soppaan lusikkansa oli sekoittanut. Vaimomatskua tositarkoituksella nimittäin. Mies oli sanonut joskus äidilleen meidän tapailuaikoina, että mä oon hänen tulevien lastensa äiti. Ihanaa kun se tiesi ja sanoi sen ääneenkin. Täs mä nyt oon – äiti.

Onko meillä siis vauvakuume? Yks vauva täältä jo löytyy (kaksi jos koirakin lasketaan), joten ei, ei meillä ole vielä vauvakuumetta. Leon kanssa on kädet täynnä ja on mukavaa kun elämä alkaa olemaan myös muuta kuin sinappikakkavaippoja ja pukluharsoilla vuorattuja petipaikkoja. Parisuhde alkaa pikkuhiljaa olemaan taas parisuhde, yöt nukutaan ja päivät hymyillään. Meillä on hyvä näin. Meidän perhe on juuri sopivan kokoinen juuri nyt.

Milloin se vauvakuume sitten tulee? En tiedä. Ehkä jo ensi viikolla oon asiasta eri mieltä? Nyt kuitenkin nautimme tasapaksusta arjesta kolmen ihmisen ja yhden koiran perheenä.


Näin on täydellistä.

Onko vauvakuume? ;)

*pssst Tästä lisää vauvakuumeilua!

torstai 11. helmikuuta 2016

"äiettä" & "itti"

Eilen oli ihana hetki kun makoiltiin koko perhe meidän sängyssä eikä ollut kiire mihinkään. Sanoin Leolle kun se siinä meidän välissä touhotti ja hyppeli isiään vasten, että "tuo tuossa on sun isi". Leo toisti perässä "itti". Siitä innostuneena pyysin Leoa vielä muutaman kerran sanomaan isi ja joka kerta Leo toisti perässä "itti". Suoraa kirjoitusasua tosin sille sanalle ei ole, koska ässä vääntyi joka kerta vähän erilaiseen muotoon. Selvästi Leo matki mua ja yritti toistaa isiä. Siinä oli kyyneleet herkässä ja luulen huomanneeni miehenkin pyyhkineen silmäkulmaansa. 

Pitkän aikaa Leo on hokenut "äiettää", "äittää" "ätiä". Nekin on sellaisia sanoja, että tunnistan Leon äänen painosta, että sanalla meinaa äitiä. Lisäksi Leo puhuu "mammista", joka useimmiten tuntuu tarkoittavan maitoa (=tissiä). Uusin hokema on "babba". Ei mitään hajua, onko sillä joku merkitys. Oon kiusannut miestä, että Leo selvästi hakee sanomallaan "pappaa" ja haluaisi kutsua isäänsä papaksi. Höpötysten lisäksi Leo on alkanut ärisemään. Kuulostaa ihan pieneltä leijonan pennulta. Ihana Leo leijona. 

Tänään meillä oli muskaripäivä, mutta Leo nukahti taas matkalla enkä hennonnut herättää. Jäi siis taas muskari välistä, mutta eipä tuo mitään. Sillä aikaa kun Leo nukkui päikkäreitään mä pyörin muskarin lähellä olevassa kauppakeskuksessa ja löysin kevääksi Leolle kurahousut ja sadetakin Jesper Juniorista hintaan 19e! Nyt pitää löytää niihin vielä joku yhteensopiva pipo ja huivi, heh. Himoitsen Gugguun uusia värejä, en vaan osaa päättää petroolin ja mintun välillä. Maailman vaikeimmat valinnat!

Shoppailun lisäksi me ollaan tänään kokkailtu ja illalla tein meille vohveleita. Sokerittomat, suolattomat ja maidottomat vohvelit maistui Leollekin. Poika imaisi melkein kokonaisen vohvelin ja simahti sen jälkeen kun saunalyhty.


Vohvelit
3 dl kaurajuomaa
1 dl kuplavettä
2 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
3 tl kookosöljy
2 dl jauho

Kaikki sekaisin, anna turvota noin 15 min ja paista. Nam :)

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Koti: olohuone

Uutta kotia oon nyt esitellyt keittiön verran. Seuraavaksi saanen esitellä - meidän olkkari. Olohuone on pieni, mutta toisaalta sinne mahtuu juuri kaikki mitä tarvitseekin. Olohuone on muuttunut paljon siitä kun me tänne muutettiin. Edelleenkään ei oo valmista, mutta huomattavasti valmiimpaa kuin puoli vuotta sitten. Kuvat on otettu kahtena eri päivänä, jonka takia pieniä eroja löytyy. 

Mä oon aivan ihastunut Riviera Maisoniin. Kaikki lähti jostain yhdestä korista ja sille tielle oon jäänyt. Tää hullutus menee vähän samaan tyyliin kuin lastenvaatteissa oon rakastunut Moloon. Harmi kun rahapussin paksuus ei nyt käy käsi kädessä tämänkään ihastuksen kanssa. Toisaalta ainakin tulee harkittua paremmin ostoksia kun ei voi ihan mielinmäärin haalia. Sisustusjuttujakin etsin paljon käytettyinä huuto.netistä, facebook-kirppiksiltä tai tori.fi:stä. Ostoslistalla on ainakin uusi peili, lamppu, viltti ja rottinkinen arkku tai kori. 



Kivasti tuossa yhdessä kehyksessä edelleen kehyksien mukana tuleva kuva... 

Nojatuolin vieressä on kokolasinen ovi, josta pääsee terassille. Ootan jo kesää kun voidaan grillailla ja nauttia auringosta terassilla. Mies osti viime kesänä meille hiiligrillin, vaikka me asuttiin kerrostalossa ja parveke oli ehkä kaksi neliömetriä. Voin kertoa, että tuli muuten mukava käry sisälle kun poikien kesken kokeilivat sitä kerran. Laitontankin se taitaa olla grillata parvekkeella, ainakin muulla kuin sähkögrillilla. Siis todellinen loisto-ostos. No mutta ensi kesänä sille tulee käyttöä!


Leo taas siinä lusikka mukanaan... Pikkusohva on mun lapsuuden kodista tuotu. Oikeasti vanha, mutta toimii edelleen hienosti ja aika söpökin tuo on. 



Ylläolevat kehykset ja maljakko on uusimmat hankinnat. Tiedättekö kun saa jonkun päähänpinttymän niin se vain täytyy saada. Niin kävi näiden kehysten kanssa. Piti kääntää muutama kivi, että löysin ne. Ne oli nimittäin monesta kaupasta loppuunmyyty. Onneksi löytyi, sillä ne sopii tohon hyllyn alle ihanasti. Ihana taitaa muuten olla mun eniten käyttämä sana?



Hyllyn sivuun pitäisi löytää vielä peili. Yksi RM peili on mielessä, mutta se ei kyllä millään sovi kotihoidontuella elämisen budjettiin. Ehkä bongaan sen jostain nettikirppikseltä halvemmalla. Sisustustyyli mulla taitaakin olla vähän semmonen pihistä - panosta -tyyli. Kun jotain saa superhalvalla raaskii sitten ostaa kalliimpiakin ja tietty, jotta rahat riittää pitää eka myydä jotain, että voi ostaa uutta. 


Montaa kuvaa olohuoneesta ei vanhan näköisenä olekaan, mutta tuosta saa vähän hajua. On muuttunut paljon!

Mitäs tykkäätte? 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Tänään, muistathan?


Tänään on se päivä
kun hymyilet minulle yhden hampaan hymyäsi
otat minusta horjahdellen tukea
haluat kävellä yhdessä kanssani
naurat sydämesi pohjasta ilmeilleni
nojaudut lähemmäksi päiväunilla
annat suukon poskelleni aukinaisella suullasi
tartut käteeni tiukemmin kun sinua pelottaa


On niin helppo unohtaa, että tänään on se päivä. Se päivä, jota muistelen myöhemmin. Olet näin liki vain hetken. Toivon, että silloin myöhemminkin otat minusta tukea ja hymyilet sydämelläsi. Sen myöhemmän ajatteleminen pelottaa, mutta yhdessä me olemme tähänkin asti kasvaneet. Kasvetaanhan aina? Olethan aina liki ja tartut käteeni silloin kun sinua pelottaa? 


Sinun vuoksesi mitä vain. 

perjantai 5. helmikuuta 2016

Lettuja vauvalle ja miehelle

Ihmeiden aika ei todellakaan oo ohi tai ehkä kokkikirjojen lukeminen on herättänyt mussa meidän keittiön uuden keulakuvan. Mä nimittäin tein nämä ihan ite enkä edes suoraan reseptistä lunttaamalla! 

Luin muutamien lettujen ohjeen ja totesin, että meillä ei oo kaikkia tarvittavia aineita kaapissa ja vaikka lähikauppaan on matkaa sata metriä päätin soveltaa. Sovelluksen tulos oli loistava, joka maistui Leon lisäksi miehelle. Mies ei tällä kertaa antanut punaista korttia vaan nämä oikeasti maistui ja mulle myös. Tosin voiko letuissa oikeastaan koskaan mennä vikaan? 



Porkkana-bataattiletut 

1/2 bataatti
1 porkkana
2 kananmunaa
4 dl kuplavettä 
2 1/2 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl kookosöljyä

Ekaksi bataatti ja porkkana kuorittuna ja paloiteltuna kiehumaan. Kananmunat vatkataan kuohkeaksi. Tuli muuten aika kova käsitreeni kun tein tätä yhdellä kädellä käsivatkaimella ja lonkan päällä Leo 9kg ihmettelemässä. Kananmunien sekaan vesi. Kuplavesi kokkikirjojen mukaan tekee taikinan kuohkeammaksi, mutta tavallinen vesi passaa myös. Itse tein hanavedestä Sodastreamilla kuplavettä. Sitten kuivat aineet ja öljy sekaan ja sekoitellaan. Vikaksi pehmenneet bataatti ja porkkana raastettuna tai pieneksi survottuna taikinaan. Taikina tekeytyi vaipan ja yökkärin vaihdon ajan, joten ei tarvi kauaa odotella. Paistetaan pienellä lämmöllä ja hartaudella.

Mulle nää maistui marjojen kanssa, Leolle sellaisenaan ja mies iski päälle hilloa. Tyyli vapaa - maistuu varmasti! Kookosöljy teki näistä niin ihanan makuisia. Se ei tietysti oo se terveellisin rasvavaihtoehto, mutta eipä se ketään satuta kun sopivasti vähän käyttää. "Nam nam" - sanoo Leo.


Juuri sopivan terveellistä!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Leo 9kk

Voi itku ja tiraus. Aika menee niin nopeasti. Leo ei oo enää kauaa vauva ja oikeastaan jos aika menee yhtään niin nopeasti kuin tähän mennessä niin ylihuomenna sille kasvaa varmaan jo amisviikset ja se pyytää rahaa eeässään. Mä en kestä! Milloin meidän vauvasta tuli näin iso?


Mulla on sylissäni iso pieni mies, joka nauraa kun se tökkää mua silmään, konttaa koiran kanssa yhtä matkaa ruokakupille ja sanoo äiti ("äääetti") paidan hihassa roikkuen. Leo heittää yläfemmat kun pyydetään pistämään vitoset ja rakastaa puhallella ilmapieruja äidin ja isin käsivarsiin. Leo pelkää kovia ääniä ja on alkanut jännittämään uusia ihmisiä. Erityisen jännittäviä on imurit, sodastream ja maidonvaahdotin. Mielenkiintoisia juttuja on vaunujen pyörät, pölypallot, kahvat, nupit ja johdot.

Uusimpia taitoja on musiikin mukana hytkyminen, pusujen antamine poskelle (suu apposen auki kuolavana valuen), pikkusohvalle kiipeäminen, huulten pärisyttäminen kädellä ja sormiruokailussa ollaan edetty ihan ammattitasolle. Pinsettiote sujuu mallikkaasti ja lattialta löydetään kaikista pienimmät roskat ja mielellään viedään ne sitten suuhun. Leo tykkäisi olla koko ajan jonkun lahkeessa kiinni (yleensä minun) ja sitten täytyy päästä kävelemään käsistä kiinni pitäen. 


Mielensäpahoittajan rooli on opeteltu, sillä Leo loukkaantuu herkästi jos joku juttu ei miellytä. Pahan mielen saa useimmiten unohtumaan lempileluilla kaukosäätimellä ja lusikalla sekä tietty äidin sylillä. Huumorintaju on yhtä loistava kuin vanhemmillaan - hauskimpia on pieruäänet ja naaman vääntely. Koviten kutittaa kaulan alta ja kyljistä ja eniten naurattaa kukkuu-leikit. Musiikki ja laulaminen on kivaa, vessanpöntön kansi on maailman paras rumpu ja laulavalle koiralle annetaan haleja. Kaikkea täytyy kokeilla ja paukuttaa - tietenkin. 

Yhdeksän kuukauden ikä toi mukanaan myös ekan hampaan, joka nyt törröttää yksinäisenä alhaalla pariaan odottaen. Kyllä niitä hampaita odotettiinkin. Jokaisen itkun ja surun syynä on viimeiset neljä kuukautta ollut hampaat satavarmasti! 


Haikeudella mietin mennyttä yhdeksää kuukautta, mutta oon myös pirun onnellinen siitä, että hermoja riipivistä koliikkikuukausista selvittiin ja Leo on kasvanut hienoksi, hauskaksi, taitavaksi ja niin hitsin ihanaksi isoksi pieneksi pojaksi. Isot märät kuolapusut!



tiistai 2. helmikuuta 2016

Kuulumisia - puuh väsyttää!

Pitkästä aikaa. Mun on monena iltana pitänyt tulla kirjoittamaan, mut kerta kaikkiaan on ollu veto niin pois, että koko tietokoneen avaaminen on tuntunut työltä. Tässä on nyt ollut vähän kaikennäköistä menossa. 

Viikonloppu meni kivasti ja nauttien. Käytiin miehen kanssa perjantaina shoppailemassa kaksistaan. Ostossaalis oli aika laiha sillä ei ostettu mitään - kunhan haahuiltiin ihmetellen. Sitä se kai nykyään on kun on lapsettomana liikenteessä? Tuntuu vaan tosi oudolta. Lauantaina oltiin yhteisten ystävien tupareissa. Molemmat mummolat saivat nauttia Leon seurasta ja ilopilleri Leo oli niin reippaana.

Oon rampannut Leon syntymän jälkeen niin useasti lääkärissä etten enää edes muista kuinka monta kertaa siellä on tullut käytyä. No mun muisti nyt on muutenkin surkea. Oireita on ollut vaikka ja mitä, mutta inhottavin on ollut jatkuva yskä. Lääkäri soitteli verikokeiden tuloksia eilen. Viimein yskälle ja muille oireille löytyi mahdollinen selitys - kilpirauhasen autoimmuunitulehdus. Kilppari on tulehduksen lisäksi sen verran suurentunut, että se mahdollisesti aiheuttaa yskän. Tiedä sitten johtuuko tämä väsymyskin kilpirauhasesta, arvot oli tosin viitearvojen sisällä viimeksi. 

Mä oon tällä hetkellä vaan ihmeissäni kun kerrankin oon saanut jonkun diagnoosin. On pitkään tuntunut sillä, et lääkärit pitää mua vaan enemmän hulluna kuin sairaana, kun mitään vikaa ei tunnu yksinkertaisesti löytyvän. Edellinenkin lääkäri totesi vaan suoraan, ettei osaa antaa mulle mitään diagnoosia, mutta jos nenäsuihkeesta olisi apua. Ei ollut... No, mutta ehkä tämä pian ratkeaa johonkin suuntaan kun ens viikolla on aika erikoislääkärille. Ehkä mä en olekaan hullu!

Kaiken hässäkän keskellä päätin sitten myös ottaa kirppispöydän lastenvaatekirppikseltä. Leon 50-74cm kokoisia pieniä vaatteita löytyy Nella & Nuttu -kirppikseltä huomisesta alkaen. Ajattelin, että vaatteiden hinnoittelu on ihan nopea homma, mut voi tsiisös! Siihen meni koko eilinen ilta ja loppua ei näy. Kuka noita vaatteita on hamstrannut noin paljon? ;) Tulee olemaan hikinen työ siinä, että saan kaikki vaatteet edes mahtumaan kirppispaikalle siististi. Täytyy varmaan viedä erissä. Yli 200 hintalappua oon käyttänyt nyt, eikä kaikki ole edes hinnoiteltu vielä. Apua! Onneksi sittemmin on löytynyt järki lastenvaatteiden ostamiseen ja nyt ostan harkiten vain niitä joiden tiedän tulevan varmasti käyttöön. No more hamstraus pliis!



Semmoset pikakuulumiset ja selityksen maut postaamattomuudelle. Leo tänään 9 kuukautta! Siihen palaan seuraavassa postauksessa. ♥ Nyt jätskiä ja yks jakso mikäsenniminytoli -sarjaaa ja sitten nukkumaan.