Kaksplus.fi

torstai 2. marraskuuta 2017

Kuinka selvitä arkiaamuista?

En tiedä. En listaa teille inspiroivia aamupalareseptejä tai kikkakolmosia. Täällä ei tehdä gurmeeta tai herätä rauhassa kirkasvalolampun kajastukseen. Joku pakkaa aamun tavarat illalla, tekee aamupalan valmiiksi jääkaappiin odottamaan ja herää niin aikaisin, ettei tarvitse säntäillä paniikissa. Minä en. Minä torkutan. Arkiaamuisin ei tarvita mitään spessua, vain pakollinen riittää ja se on hyvä niin. 


Oletteko te niitä ihmisiä, jotka keittävät aamuisin puuroa tanssien vai niitä, joiden lapset nukkuvat seuraavan päivän vaatteissa? Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan – non-aamuihminen. Yökkäriksi me valitaan seuraavan päivän paita. Sukat sitä paria mitä sattuu löytymään ja housut: ne joissa on kaksi lahjetta. Kaapista ei edes löydy yökkäreitä.



Olen niitä äitejä, jotka passivoivat priorisoivat selviytymiseen ja istuttavat lapsensa heti aamutuimaan tapittamaan Lazy townia ja Teletappeja. Ei ole mitään juhlaa tai suloista sunnuntaiaamuista syödä aamupalaa sohvalla. Meillä se on ihan arkea, että heitän voikkarin lapselle ja se tapittaa lastenohjelmia samalla kun istun itse vessassa someistunnolla, etsin hukkuneita tavaroita tai kampaan naamaani. 


Valitse taistelusi. Jos poika (kyllä - poika) haluaa laittaa päiväkotiin kissapannan, hän laittaa sen. Jos hän haluaa eripari sukat, hän laittaa ne. Ja yleensä siinä vaiheessa kun ollaan päästy eteiseen ja omien töideni alkuun on puoli tuntia, alkaa väittely ulkovaatteista. Ain't nobody got time for that. Kissapantainen poika syliin, ulkovaatteet kainaloon, Salama McQueen reppu olalle ja autoon. Adjöö.

Kuinkas teillä?

P.s Tykkääthän blogin uudesta Facebook-sivusta jo?

perjantai 20. lokakuuta 2017

Äitiystävät ovat vain enterin päässä + arvonta

Äitiyden myötä monet vanhemmat ystävät ovat jääneet vähän omaan lukuunsa. Ruuhkavuosina on vaan yksinkertaisesti helpompaa istuttaa kaksi taaperoa maissinaksuineen samaan leikkikehään, kuin yrittää sovittaa lapsettomia menoja rattaiden ja potalla istumisten väliin. Vaikka tärkeitä ystäviä tietty edelleen ovatkin. Elämä on vienyt mennessään – välimatkat kasvavat, kaikki ovat työssäkäyviä ja muutenkin aikataulujen yhteensovittaminen on yksi monen eiein summa. 



Yllä olevat kuvat ottanut Julia @Sininen norsu ja samettikarhu -blogi

Kyllästyin joku aika sitten siihen, että istuin viikonloput ja monet illat kotona, koska samanhenkisiä ystäviä on enää kourallinen. Pistin viiniseurahakuilmoituksen yhteen äidillisten ryhmään, jonka seurauksena sosiaalinen elämä on taas piristynyt. Kukaan ei ymmärrä yhtä hyvin kuravaatteista tulevia hiekkakasoja, liberohelvetinklubikoodeja ja kauppojen autokärrytragedioita niin kuin toinen äiti. 

On siistiä, kuinka nykyään uusien ystävien etsimiseen ei vaadita kirjepalstaa, ovelta ovelle kiertelyä tai pelkästään kaihoisia katseita naapuripöytiin. Ihmiset ovat vain muutamien kirjaimien ja enterin takana – ihan niin kuin mulle tärkeät naiset – Kaksplussan verkostolaiset. Tärkeintä mitä blogi on mulle antanut, on ystävyyssuhteet ja vertaistuki.

Mistä päästäänkin kehnona aasinsiltana siihen kuinka oltiin reilu kuukausi sitten Kaksplussan verkostolaisten kanssa Kampin Radisson Blu Royal hotellissa juhlimassa Laitilan olutmaistelun ja viinin merkeissä. Jenni, Petra ja Nea tekivät ison työn tilaisuutta järjestäessään, ja minä paska en ole saanut aiheesta kirjoitettua sanaakaan. No, se oli semmoinen mukavan rento, lapseton, kovasti kuvattu ja shotillinen tilaisuus. Saatiin sieltä ihana goodiebag mukaan, joista mulle ylimääräiset on nyt Instassa arvottavana. Omakustanteisesti, ei ole yhteistyö, joten en vastaa jos posti hukkaa paketin tai toimittaa sen kolme vuotta myöhässä.



Klikkaa itsesi Instan arvontaan tästä



tiistai 10. lokakuuta 2017

Kuinka jaksaisi työpäivän jälkeen?

Taas ollaa päästy siihen pisteeseen, ettei oikeastaan ole mitään ihmeempää kirjoitettavaa, mutta tulin silti kertomaan sen tänne. Syksyn ja pimeyden myötä mieli on painunut alemmaksi ja väsymys on jäätävää. Tuntuisi hölmöltä kirjoittaa nyt mitään 5+1 postauksia höpönlöpö jutuista. Into aktiiviseen kirjoittamiseen on jäänyt sen myötä kun illat ja aamut sulautuvat yhteen ja päivät toistuvat samassa kaavassaan. Syysflunssa tekee tuloaan ja olo on kaikkea muuta kuin mitään inspiroivaa. 

Energiaa ei oikeastaan ole mihinkään ylimääräiseen enkä jaksa nyt just esittää yhtään pirteämpää kuin oikeasti oon. Odotan vain meidän perheen kylpyläviikkoa marraskuussa eikä onneksi jouluruokiinkaan ole enää kuin 11 viikkoa. On tosi vaikeaa olla ihan carpe diem ja elää hetkessä kun se hetki on ihan samanlainen kun edellisenä tiistaina, ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä ja... 

Kuva: Lipsonen photo / Nea Lipsonen

Kuva: Lipsonen photo / Nea Lipsonen

Työpäivän jälkeen en jaksa jauhaa yhtään mitään muuta ku ruokaa ja leukojani. Kaikki sosiaalisuuden tankeista on kulutettu loppuun. Ehkä hieman introvertti tai sitten vaan ihan suomalaisittain juro ja helposti kuluva. Kuka oikeasti enää jaksaa lätistä kun on puhunut kahdeksan tuntia muiden vaivoista puhelimessa? En minä ainakaan. Senpä takia parkkeerasin perseeni taas tänään suklaan kanssa sohvalle silleen, että päässä pyörii vaan silmät. Ihan hissunkissun.

Rauhallista viikkoa kaikille! 

P.s postauksen tyylikkäät kuvat ottanut Nea, kurkkaa lisää Instagramista!


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Vaivaannuttava vanhempainilta, ihana päiväkoti

Tänään vajaa kaksikymmentä aikuista kokoontui yhteen. Pienessä salissa, vielä pienempääkin pienemmillä metrin mittaisille ihmisille suunnitelluilla penkeillä istuttiin katsomassa päiväkodin johtajan diaesitystä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Meidän ensimmäinen vanhempainilta. 


Sellainen aavistuksen vaivaannuttava tilanne kun toisilleen tuntemattomat hys hys suomalaiset istuivat ihan kosketusetäisyydellä toisistaan kankut penkkien reunoilta vilkkuen. Mietin, että onkohan mun kirkkaan punainen huulipuna levinnyt naamalle kun tuokin tuijotti ja että mitäköhän mummolaan kuuluu? Sitten kysyttiin mielipiteitä ja kommentteja ja kukaan ei oikein kehdannut sanoa mitään. Joku kertoi postin hävittämästä kirjeestä, toinen uskaltautui mielipiteeseen ja sitten vauva pieraisi. Jokaiseen viralliseen tapahtumaan vaaditaan yksi vauvan pieru, koska se jos joku saa suomalaiset hymähtelemään ja ilmapiirin rennommaksi. 



Diaesityksen jälkeen jakaannuttiin pienryhmiin tekemään ajatuskarttoja erilaisten otsikoiden alle. Pieni peruskoulusta tuttu paniikki – siis ryhmätehtävä, missä mun stabilot? Olikohan tuo Kerkon äiti? Kehitysideoita? Öööö... 

Huomasin, että en ole todellakaan vanhempaintoimikuntamateriaalia. Mulla ei ole mullistavia ajatuksia päiväkodin suhteen kun kärjistetysti mulle riittää, että lapsi saa syliä ja selviää hengissä. Eikä sillä, että mun metatyöstä räjähtävät aivot edes kykenisivät nyt yhtään mihinkään ylimääräiseen. Hienoa, että sillekin työlle on tekijänsä. Voin paistaa Lidlin valmispullia jos tarvitaan. 

Meidän ryhmän ohjaaja ja opettaja puhuivat tosi kauniisti lapsista ja painottivat tärkeitä juttuja kuten syli ja lohdutus. Hoito on lapsentahtista ja ryhmä ihan superihana. Seinillä oli ihania maalauksia, piirrustuksia ja valokuvia. Mulla ei ole mitään huolia päiväkodin suhteen. Vähän teki mieli itkeä ja varmaan olisinkin jos olisin kehdannut. Siellä se mun pieni vauvani virnisteli valokuvissa päiväkodin seinällä. Kirjoitan tähän vielä kerran, että ihana. Iso suositus Touhulalle.

torstai 21. syyskuuta 2017

Aikuisten sana

Ei turhaan puhuta ruuhkavuosista.  En ehdi arkisin muuta kuin käydä töissä ja nukuttaa poikaa – tai siltä se pitkälti tuntuu. Illat ovat todella lyhyitä ja kun yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella nukahdan joka ilta juniorsänkyyn sikiöasentoon taaperon viereen, ei sitä "omaa aikaa" turhan paljon ole. Blogin päivittäminen on siksi jäänyt vähän olemattomiin. On vaikea keksiä mitään ajankohtaista kirjoitettavaa, kun suurimmat kysymykset tällä hetkellä arjessa ovat luokkaa "miten säädän työtuolin selkänojaa taaksepäin?" ja "pinaattilettuja vai nakkeja?".


Kirjoitin joku aika sitten sivulauseessa haaveesta lähteä reppureissaamaan. Huvittelin ajatuksella kolmistaan maailmalle lähtemisestä ja kaiken omaisuuden myymisestä. Reppuostoksien sijaan löydettiinkin tänään itsemme aikalailla täysin päinvastaisesta tilanteesta. Ei myydä vaan ostetaan hitosti. Ehkä. Oltiin ihka ensimmäisessä lainaneuvottelussa. Lainaneuvottelu on muuten ihan aikuisten sana. En oo tainnut koskaan käyttää sitä missään järkevässä lauseessa aikaisemmin. Mainitsenpa tähän samaan kappaleeseen myös sanan euribor, koska kuulin sen tänään, niin saatte musta erityisen viisaan ja aikuismaisen kuvan. 

Innostun helposti sata lasissa ja sitten keksinkin haluta jotain muuta. Sen takia piti lapsenakin varmaan perustella 100 ja yksi hyvää syytä miksi mä tarvitsen gerbiilejä. Tänä vuonna mä olen jo ehtinyt innostua muun muassa reppureissaamisesta, yrittäjyyskoulutuksesta ja isommasta asunnosta. Mä oon halunnut vauvaa ja sitten pissinyt raskaustestiin silmät kiinni, koska eiei, en mä sittenkään ehkä haluakaan. 

Koko elämä on tällä hetkellä yksi iso ehkä. En tiedä mitä haluan, mihin haluan tai milloin mitäkin tapahtuu. Eikä me edes tiedetä mihin me muutetaan, kunhan kokeiltiin saadaanko lainaa. Nyt täytyy kiikaroida niitä asuntoja tai matkoja, emmä tiedä. Onko tämä joku kahdenkymmenenkuuden ikävuoden kriisi? Ja mitä blogiin tulee; palaan tänne varmasti heti kun saan ratkaistua miten sen työtuolin selkänojan saa taaksepäin ja aivokapasiteettia vapautuu taas johonkin muihin syntyihin ja syviin. Älkää pidättäkö henkeä, heh heh... 


tiistai 12. syyskuuta 2017

Kaunis siivousta helpottava automatto

Yhteistyössä Kiddex - Play and Go

Mä tuskailin tuossa joku aika taaksepäin sitä kuinka meillä ei ole mitään fiksua säilytyspaikkaa duploille, joita on p a l j o n. Hyvin mielin tartuin siis yhteistyöehdotukseen – jotakin jolle on oikeasti tarve, jees!


Play and Go on leikkimatto että iso lelusäkki. Tämän voi avata automatoksi ja leikkien loputtua sulkea pussin ja miljoonat tilpehöörit sen sisään. Meidän kaikki duplot (ja vähän extraa) mahtui hyvin tämän sisälle. Mä kun olen siivoojista tehokkain ja tykkään piilottaa asioita sen sijaan, että laittaisin ne oikeille paikoilleen. No, mutta nyt tämän myötä duplot pysyvät ainakin teoriassa samassa paikassa. Tää on ehdottomasti yksi siivousta nopeuttava ratkaisu  kaikille niille pienille vitkuttimille, joita kukaan ei kerää riemusta kiljuen yksitellen paikalleen. 




Kuoseja on monia. Autorata oli helppo valinta, koska meiltä ei vielä löydy perinteistä automattoa lastenhuoneesta. Tuskin tulee löytymäänkään, koska meidän valkoinen koira on todella huono yhdistelmä mustan kuosin kanssa. Play and Go hoitaa nyt hienosti automaton virkaa. Jos 140cm halkaisijamitta kuulostaa liian isolta, niin vastikään ilmestyi myös minimallisto vaaleilla kuoseilla.



Blogin instassa alkoi juuri arvonta, jossa voit voittaa Plantoysin suloiset minikokoiset liikennemerkit, jotka sopii just loistavasti esimerkiksi autorataleikkeihin. Settiin kuuluu 14kpl liikennemerkkiä. Käy osallistumassa Helmoissa instassa.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Miksi hankkia lapsia? 7 kohtalaisen hyvää syytä

Tiedän, otsikko varmana särähtää jonkun korvaan. Ei niitä lapsia hankita. Niih. Toisaalta en nyt jaksanut keksiä mitään fiksumpaa kun vaihtoehdot näin kymmenen (eli nukkumaanmenon) aikaan ovat lähinnä tyyliä "7 syytä tuikata soossit perille asti" ja "syitä miksi kannattaa harkita sinappikoneeseen sijoittamista". Jos haluaa miettiä lapsia vähemmän syvällisemmältä kantilta kuin elämän valo ja tarkoitus, niin lue alla olevat kohtalaisen pätevät, mutta ainakin tosi kivat syyt miksi lapsientekohommaa kannattaa harkita. 


Pääset pallomereen ja pomppulinnaan

Tarvitsetko hyvän syyn lähteä Korkeasaareen? Haluaisitko mennä Linnanmäen karuselliin, käydä poniratsastuksessa ja pomppulinnassa? No hanki lapsi!

Pidä kuitenkin huoli, ettet hyppää vauhtia pomppulinnassa juuri samalla hetkellä kun sellainen kymmenesosaa ihmisestä kiipeää sinne. Tulee sellainen katapulttiefekti nimittäin. Fiuuu, ei herran jumala! Mäiskis. Me viihdyttiin hirveen hyvin miehen kanssa Hoplopin pallomeressä. Ilman lasta sinne ei kehtaa mennä ihan samanlaisella reippaudella. Ehkä tuhannen tusinassa, mutta silloin tuskin saa yhtä lempeitä katseita kuin leikkeihin osallistuvana vanhempana. 


Voit aina syyttää lastasi

"Huh huh kun Kerkko pisti aamulla meritähdet eteisen lattialle. Siksi myöhästyttiin, anteeksi." Kenenkään ei koskaan enää tarvitse tietää, että olet oikeasti torkuttaja ja muutenkin hiton hidas. Luistaminen tylsistä velvollisuuksista on myös helpompaa. "Mhhm. Sori en pääse haravoimaan taloyhtiön nurmikoita kun täytyy nukuttaa taapero unille." Velvollisuuksia tosin lapsen myötä tulee aika monta enemmän kuin taloyhtiön nurmikon haravoiminen, mutta ei nyt takerruta niihin. 

Saat enemmän myötätuntoa

Kaikkihan sen tietää, ettei lapset toimi aina niin kuin ohjelmoi. Kun kerrot, että olet valvonut yöllä saat myötätuntoisia katseita. Ei kenellekään tarvitse kertoa, että univelka on myös itseaiheutettua toisinaan. 


Uusien ystävien hankkiminen on helpompaa

Lapsena uusien ystävien hankkiminen oli niin helppoa. Kunhan kävit koputtelemassa naapurin oveen ja pyysit leikkimään. No, sama toimii ainakin melkein myös lapsen vanhempana. Jos et uskalla myöntää itse kaipaavasi uusia ystäviä, voit aina etsiä sille puolivuotiaalle Kerkollekin sosiaalisia ympyröitä. Hiljaisia hetkiä uusien tuttavuuksien kanssa tulee vähemmän kun on lapset joista voi jaaritella vaikka koko hoitovapaan verran. En kuitenkaan kannusta hankkimaan yksinäisyyteen lasta. Se saa sekoamaan vaan enemmän. Hanki ennemmin koira. 

Saat rupsahtaa

Ei tarvitse, mutta saa. Saa lähteä legginsseissä, silmäpusseissa, tahraisissa vaatteissa ja kuivashampoolla kyllästetyssä tukassa ihmisten ilmoille. Perhekerhossa vastassa on vertaiset. Näin syyskautena on oikeasti ihan tuhoon tuomittua käyttää mustia housuja kun vajaan metrin mittainen tulee aina nojailemaan nuhanenä ojossa.

Saat parhaat lomat töistä

En nyt puutu siihen, onko se oikeesti reilua, mutta tässä asiassa monesti lapselliset hyppäävät jonon ohi. Päiväkodit ovat usein heinäkuun kiinni, joten vanhemmat voivat vedota lomatoiveissa jälkikasvuunsa. Koska Kerkko. 

Opit uusia juttuja ja saat leikkiä

Milloin ikinä ilman tuota lasta mäkään olisin oppinut puimureista ja puskutraktoreista? Lapsen kanssa oppii väkisinkin uusia lauluja, leikkejä, tarinoita ynnä muuta tärkeää. Oon listannut aivan oman postauksensa äititaidoista. Leikeistä kivoimpia ovat legoilla rakentaminen, hiekkakakut ja keinuminen. T. Äiti 26v



Lisäisitkö jotakin hömppää tähän listaukseen?

lauantai 2. syyskuuta 2017

Mustaa ja röyhelöä / lauantain asu

Meillä on tänään Kaksplussan verkostolaisten kanssa syysbailut Helsingissä Radisson Blu hotellissa. Mä kokosin juhla-asuni suoraan henkkamaukalta. Pikkuisen nauratti tää mun asukuvien ottaminen. Poika nukkui päiväunia rattaissa, koira odotti tyhjä katse silmissään ja lenkkeilijät hidastivat tahtia mut ohittaessaan. Pimee muija. 





Housut täytyisi silittää, paita on ihan koiran karvoissa ja ripset sojottaa vähän eri ilmansuuntiin, mut ei anneta sen häiritä. Tästä tulee kiva ilta!

Kivaa viikonloppua teille! :) 

tiistai 29. elokuuta 2017

Oon miettinyt vauvoja

Oon käynyt tänään läpi meidän varastoa. Sitä puolta elämästä, joka on sullottu viiteentoista jätesäkkiin, roskapusseihin ja ikeakasseihin. Sitä puolta meidän tavaramerestä, jota ei oikeasti osaa kaivata, koska aivot ei vaan yksinkertaisesti jaksa muistaa mitä niissä viidessätoista säkissä ynnämuissa on. Fiksu säilöisi vähemmän, tunteikas ja tavaroihin uppoutuva – niin ku mä –  kuitenkin enemmän. Siis kokonaisen varaston lattiasta kattoon ainakin.


Varastosta löytyi muun muassa laatikollinen tyttödraamakirjoja, pussillinen kuitteja, pieni leikkitalo joka tuoksuu niin paljon karkilta, että taapero halusi syödä sen, pinkka sellaisia papereita joita etsin kolme vuotta sitten, puolikas Aku Ankka, joulupukin parta, viisi vuotta sitten viimeksi käytetty napapaita ja rikkinäinen kukkamaljakko. Kuka tietää, jos niitä joskus vielä tarvitsee? Ja me ollaan muutettu nämä samat paskat ainakin kolme kertaa. Typerykset. 


Pohjimmaisena pyramidista löytyi kassillinen Leon pieniä vaatteita joista en oo raaskinut luopua. Tunsin itseni hassuksi kun painoin pienen vaaleansinisen bodyn kasvoilleni ja nuuhkaisin. Mmhh, ei lainkaan varaston hajua, ei tosin myöskään odotettua vauvan tuoksua. Jemmasin vaatteista muutaman pieneen laatikoon ja loput laitan eteenpäin. Oon jotenkin valtavan ristiriitaisin tunnelmin vauva-ajatuksista. En halua vauvaa. Muiden vauvat ovat ihania, koska ne voi ojentaa eteenpäin. Mulla on kaksi huonoa syytä haluta vauva ja monta hyvää syytä olla haluamatta. (1. vauvat tuoksuu hyvältä. 2. vauvat on söpöjä.) 


Mulla on sellainen olo, että kaipaan jotain uutta elämääni. Oon miettinyt vauvoja, selaillut yrittäjyyskursseja, katsellut uusia asuntoja ja suunnitellut auto-ostoksia sekä pitkiä Aasian matkoja. Koska mä oon toiminnan nainen päätin ottaa uuden suunnan meidän elämälle. Tein pitkän pohdinnan jälkeen muutoksen; vaihdoin meidän ruokapöydän toisin päin. Huomenna taas mietin pitkiä vauvoja, selailen asuntoja, suunnittelen yrittäjyyskursseja ja katselen autoja ja Aasian matkoja. Just sellainen mä oon. Tuuliviiri. Huomisen päähänpisto voi olla ylihuomisen toteutus. Ehkä jotain villimpää kuin ruokapöydän kääntäminen. 

maanantai 21. elokuuta 2017

Valitettavasti tavoittelemanne Äiti on poissa käytöstä

"Äiti, äitiiiiiii?" 

Valitettavasti tavoittelemanne Äiti on väliaikaisesti poissa käytöstä eikä voi juuri nyt vastata asiakkaidensa tarpeisiin. Äidin järjestelmässä on havaittu virus, jota nyt parhaillaan korjataan. Virus on aiheuttanut Äidissä järjestelmävirheitä, kuten hidasta reagointikykyä ja heikon akun keston. Mahdollisista uusista vioista voitte tehdä ilmoituksen suullisesti tai kirjallisesti. Kitinänsieto on tällä hetkellä olematon, jonka takia pyydämme käyttämään tarkkaa harkintaa palautteen annossa. Huoltokatkon aikana voitte kääntyä Isän puoleen. 



Mikäli Äiti ei ala toimimaan vuorokaudessa käyttöohjeiden mukaisesti, suosittelemme ottamaan yhteyttä valmistajaan. Valmistajan kautta Äiti voidaan toimittaa tarkempaan huoltoon. Huolto valmistajan kautta kestää tavallisesti 1-2 vuorokautta. Valitettavasti varaäitejä ei ole saatavilla huollon ajaksi. 

Pahoittelemme huoltokatkosta mahdollisesti aiheutunutta haittaa!

On ihanaa sairastaa silloin kun isä on kotona. 




Muista seurata Helmoissa myös Facebookissa ja Instagramissa. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Stop tekosyille laiskimus!

Mä oon vitsaillut monesti mun yli kaksi vuotta vanhoista bränikän näköisistä lenkkitossuista. Kuinka kahteen vuoteen niiden käytön voi laskea sormet nyrkissä. Sohva vetää puoleensa ja arkisin vaan vä-syt-tää. Idut ja proteiinipirtelöt on aina jonkun muun ruokapöydässä paitsi meidän. Aina on ollut joku syy olla harrastamatta liikuntaa. Useimmiten oikeasti ihan päteviä syitä, mutta hyvin usein myös puhtaasti kiinnostuksen puutetta. 


Oon pohtinut tätä jo pitkään – kuinka vituttaa olla laiska ja olisi kivaa tehdä vähän erilaisia asioita elämässä. Olisi kivaa, kun voisi sanoa nauttivansa liikunnasta. Elimistö huutaa lisää energiaa ja ruokavaliossakin olisi parantamisen varaa. Suklaa ei kai voi olla loputtomiin välipala.

Herätyskello soi tänään kuudelta. Teki mieli painaa torkkua sata kertaa, mutta ryhdistäydyin, nousin ylös ja painelin lenkille. Lenkin jälkeen ehdin vielä tehdä pienet YouTube-joogat ja syödä aamupalan ennen töihin lähtöä. Juoksin ekaa kertaa oikeasti yli kahteen vuoteen, ellei pakollisia "ei hitto mä myöhästyn" -juoksuja lasketa ja oli kiva huomata, etten oo kuitenkaan ihan rapakunnossa. Olin niin ylpeä itestäni, että hehkutin työkavereille samalla kun söin välipalavihanneksia. 

Huomenna juoksen 5 minuuttia pidempään ja syön taas vähän enemmän kasviksia. Ehkäpä tämä tästä vielä hyvinvoinniksi ja terveellisyydeksi muuttuu. 

Jotain kivoja vinkkejä nopeaan treenaamiseen, joka on helposti taaperoarjessa toteutettavissa?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kun luulit saavasi hetken rauhan + VIDEO

Meillä oli eilen vaihteeksi pieni kaaos kun meidän vanha sohva haettiin uuteen kotiin, mylläsin koko kämpän tavarat ja saatiin uusi sohva paikalleen. Tiedättekö mitä kaikkea hautautuu sohvatyynyjen väliin lapsen käsistä? Muun muassa muutama kolikko, puolikas pilli, kaksi legoa, sukka, tyhjä rusinapaketti ja kaksi kirjaa. Ai niin, ja uusi sohva on valkoinen! En tiedä mitä oikeen ajattelin, enpä montaakaan, mutta onneksi päälliset on pestävät. 

Uutta sohvaa odotellessa tuossa lattialla istuskellessa ajattelin, että ehdin vallan hienosti kuvaamaan muutaman jutun esittelyvideoon. No, mikä nyt menisi koskaan niin kuin suunnittelee kun on äiti taaperolle? Ei kai juuri mikään. 

maanantai 7. elokuuta 2017

Musta ku ei mitään vloggaajaa tuu! + EKA VIDEO

Vielä puol vuotta sitten vaahtosin, etten osais kuvitella itteäni tekemässä mitää vlogeja. Miksei kirjoittaminen muka riittäisi? Kyllä se ehkä lukijoille riittäisikin, mutta huomasinpa kaipaavani ite jotain vaihtelua. Arjesta ei saa enää samalla tavalla postausaiheita irti niin ku kotiäitinä ollessa, joten täytyy keksiä muita juttuja. Hiljaa oleminenkaan ei oo mun juttu. Tää video oli työn ja tuskan takana, koska tietokone on hidas kun lapsuuden Windows -95, mut nyt se on siellä. 


Toinen video on jo hyppysissä, mutta sitä ennen olisi kiva kuulla onko teillä jotain juttuja mitä katsoisitte tai lukisitte mielellänne? 




Videon lisäksi vinkkaan myös siitä, että pistäkää blogi lukulistalle Facebookissa. Sinne päivittyvät sekä videot että postaukset. Facebook ei hyväksyny blogin nimen vaihdosta, jonka takia blogilla on nyt täysin bränärit sivut siellä. 



Palataan taas! Ai niin ja kaikki kunnon vloggaajat kai sanoo jotain, että tilaa jos tykkäsit. En tosin väitä vielä itteäni kunnolliseksi, mut silti. 

torstai 3. elokuuta 2017

Kuka komentaisi äitiä?

Mä oon ihan tavallinen, liikuntaa harrastamaton, makaronilaatikon nimeen vannova äiti. Vähän kadehdin niitä tuorepuurosta innostuvia chai-chia-jooga-äitejä, jotka tuntuvat pystyvän kaikkeen. 

Viikon seitsemästä päivästä vietän puolet töissä. Työpäivinä vähintään kymmenen tuntia menee matkoihin ja siellä töissä olemiseen. Silloin päivästä jää keskimäärin kolme tuntia yhteistä aikaa lapsen kanssa, jonka aikana täytyis myös tehdä ruoka. En kehtaa elättää lasta pinaattiletuilla päivästä toiseen, vaikka itse tuo varmaan tähän sopimukseen olisikin vallan tyytyväinen. 


Tuohon kolmeen tuntiin olisi hyvä sovittaa myös kodin siivoaminen, koska ketä enää sekään kiinnostaa kun lapsi nukkuu? Kun se nukkuu on omaa aikaa, ainakin silloin kun tähdet on kohillaan eikä kukaan herää huutamaan äitiä. Jos haluaa nukkua täydet yöunet, sitä omaa aikaa on semmoset viisitoista minuuttia, koska anyway sitä päätyy siivoamaan tai koira pyörii kakkaympyräänsä ulkona tarpeettoman kauan. Omaa aikaa on enemmän kun nipistää yöunista ja niin siinä käy joka ilta. Esimerkiksi tänään.

Tää on yhtä sekametelisoppaa koko ajan. Mä mietin usein sitä, miten sitä voisi saada vähän enemmän? Siis niin ku missä välissä mäkin tekisin jotain ihania smoothiebowleja ja aloittaisin lenkkeilyn? Lenkkeilyn aloitusta kokeilin viimeksi kaks vuotta sitten, todeten että kohtu tippuu polviin ja maitotissit ei sovi pompuuttamiseen. Salikortinkin ostin jossain innostuksen puuskassa vuosi taaksepäin, todeten että se on yhtä järkevää kuin matontamppaustelineen vuokraus. 


Milloin sitä alkaisi tekemään muutakin kuin makaronilaatikkoa tai konmarittaisi koko kodin? Tarvitsisin jonkun, joka kertoisi mulle päivän lehtikaalireseptin tai komentaisi lenkille. Ei ole sellaista motivaatiota, joka saisi joogaamaan enää iltakahdeksan aikaan olohuoneen matolla tai innostumaan pyykkien lajittelusta värin sekä pesuohjeen mukaan. Olispa.

Tuntuu vaan jotenkin aivan mahdottomalta sovittaa kaikkea tähän palettiin kun arki on läpsystä vaihtoa, pottaharjoittelua ja nukutuslaulumaratoneja. Liikaa vaatimuksia itselle. 


Harrastukseni arkisin on lapsen päiväkodista hakeminen, en tykkää ruoanlaitosta, illalla eniten motivoi sohvannurkka ja pyykit lajitellaan kahtia vaaleisiin ja sitten niihin muihin. Pesen eriparisukkia koneessa niin kauan kunnes löydän niille parin ja syön aamupalaksi vain kahvia. Koti on yks pehvanreikä vähintäänkin joka toinen päivä ja vapaapäivinä tykkään olla vaan ja hengailla. 

Yksi inspiraatio etsinnässä, kiitos! 

*koru saatu ByPinja 

maanantai 31. heinäkuuta 2017

10 plussan äidin loppu!

Oon miettinyt jo puolisen vuotta tätä. Blogi ei ole vähään aikaan tuntunut enää ihan omalta. Hassua, koska eihän tästä oo kukaan muu vastuussa kuin mä. Viimeiset kolme vuotta raskauden, äitiyden ja lapsen ympärillä pyörivät jutut on olleet enemmän mua kuin mitkään muut asiat. Nyt 10 plussan äiti jää kuitenkin historiaan. 


Tällaiset kriiseilyt on varmaan lähestulkoon jokaisella bloggaajalla jossain vaiheessa. 10 plussan äiti nimenä ei kuvaa enää sitä, mitä mä haluaisin tän blogin tai ylipäätään koko elämän olevan. Jep, deep. Töihin paluun myötä arjen ympyrät sieltä hiekkalaatikon reunalta on laajentuneet melkoisesti. Oon huomaamattani rakastunut huulipuniin ja muiden vaatteiden kuin legginssien ostamiseen. Haaveilen ihan muista asioista kuin perheen koon kasvattamisesta, toistaiseksi ainakin. 

Senpä takia blogin nimi muuttuu, jotta voin rikkoa sen mun pään sisäisen ongelman siitä, etten pysty kirjoittamaan muista kuin äiti-titteliin liittyvistä asioista. Oon makustellut erilaisia nimiä ikuisuuden eikä mikään oo tuntunut sopivalta. Tänään tyllihametta ylleni pukiessa se sit iski; Helmoissa. Se on blogin uusi nimi. Se kuvaa mua ja yhdeksääkymmentä prosenttia mun vaatekaapin sisällöstä, mutta myös sitä, että helmoissa kulkee edelleen se äidin taapero. 


Taapero ja äitiys eivät enää määritä koko blogin sisältöä, vaikka äitibloggaaja tuunkin olemaan ikuisesti. Varovaisesti koitan ylittää hienoisen rajan ja olla myös aavistuksen enemmän lifestylebloggaaja. Tai jotain muuta, en tiedä ihan itekään vielä. Eka video on työn alla, mutta voi olla ettei se koskaan näe päivän valoa, koska oon auttamattoman huono olemaan fiksu kameran edessä. Katsellaan. Blogin osoite tulee päivittymään ja banneri saa muodonmuutoksen kunhan pääsen kameran taakse.

Mitäs tykkäätte? Mikä teitä kiinnostaa?

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Tältä näyttää meidän lastenhuone.

Hallelujaa poika päiväunilla, kuten näkyy ja mä sain aamulla siivottua lastenhuoneen kerrankin järkevään kuntoon. Älkää kuitenkaan eläkö harhaluulossa, että tää huone näyttäisi oikeasti aina näin hyvältä. Viimeksi tänään sain miniromahduksen, kun taapero tuijotti silmiin ja samalla kumosi ison laatikollisen legoja lattialle. Siitäs sait äiti. Ja hävettää jo valmiiksi, kun Nea on tulossa kylään ja loppu kämppä sitten näyttääkin just siltä, että oon keskittänyt voimavarani vain lastenhuoneeseen. 


Käytiin eilen Leon kanssa Porvoossa, josta löytyi ihanat autotaulut. Leo on hulluna autoihin, joten ne sopii hyvin tän pojan huoneeseen. Vaihdoin antiikinruskean taustapaperin molemmista tauluista vielä valkoiseksi. Sopii paremmin tämän vuosituhannen lastenhuoneeseen, vaikka kovasti vanhoja juttuja rakastankin. Alunperin lastenhuone on ollut lattiasta kattoon vaaleansinistä. Pikkuhiljaa toiseksi väriksi ilmestyi minttu ja nyt myös puun väri. Lipasto on vielä ovia ja vetimiä vailla. Ne odottavat maalaustaan tuolla lukemattomien projektien maailmassa, eli sohvan alla. Joskus sitten. 









Vanhempieni varastoa kaivellessa iskin silmäni tähän pulpettiin, joka sopii just täydellisesti tuohon nurkkaan.  Vielä hetki sitten tuossa pulpetin tilalla oli valkoinen pieni pöytäryhmä. 



Osa tauluista huoneessa on mun äitini maalaamia. Lisää niistä voi kurkkia täältä. Taulujen lisäksi oon pikkuhiljaa kerännyt kaikenmaailman kortteja, jotka on washiteipillä kiinnitetty. Washiteippi on halpa ja helppo tapa muuttaa huoneen värimaailmaa ja tyyliä. 



Ennen ruskean pikkusohvan tilalla oli turkoosin värinen korisohva. Hermostuin kuitenkin siihen kuinka paljon  tilaa se vei, joten se lähti uuteen kotiin. Tämä nallesohva on ollut itselläni lapsuudessa. Vaikka ennen naureskelin äitini tarvetta säilyttää tavaroita, oon nyt aika onnellinen tästäkin ihanuudesta. 


Kaiken kaikkiaan pieneen huoneeseen on ahdettu paljon tavaraa, joka oikeastaan kostautuu kepeästi silloin kun leikit aloitetaan. Vaikka oon tehnyt paljon karsintaa turhista tavaroista, on edelleen olo, että me hautaudutaan tänne. Tavaramäärä on kuitenkin aika huono peruste muuttaa isompaan asuntoon, kun henkilömäärä kuitenkin pysyy samana. Tavara-ahdistus on kai myös hyvä syy pakata tärkeimmät reppuun ja lähteä ulkomaille. 


Mitäs tykkäätte? Tuliskos jotain ideaa minkälainen laatikko tai arkku tänne sopisi valtavan legomäärän säilytykseen?