Kaksplus.fi

maanantai 21. elokuuta 2017

Valitettavasti tavoittelemanne Äiti on poissa käytöstä

"Äiti, äitiiiiiii?" 

Valitettavasti tavoittelemanne Äiti on väliaikaisesti poissa käytöstä eikä voi juuri nyt vastata asiakkaidensa tarpeisiin. Äidin järjestelmässä on havaittu virus, jota nyt parhaillaan korjataan. Virus on aiheuttanut Äidissä järjestelmävirheitä, kuten hidasta reagointikykyä ja heikon akun keston. Mahdollisista uusista vioista voitte tehdä ilmoituksen suullisesti tai kirjallisesti. Kitinänsieto on tällä hetkellä olematon, jonka takia pyydämme käyttämään tarkkaa harkintaa palautteen annossa. Huoltokatkon aikana voitte kääntyä Isän puoleen. 


Mikäli Äiti ei ala toimimaan vuorokaudessa käyttöohjeiden mukaisesti, suosittelemme ottamaan yhteyttä valmistajaan. Valmistajan kautta Äiti voidaan toimittaa tarkempaan huoltoon. Huolto valmistajan kautta kestää tavallisesti 1-2 vuorokautta. Valitettavasti varaäitejä ei ole saatavilla huollon ajaksi. 

Pahoittelemme huoltokatkosta mahdollisesti aiheutunutta haittaa!

On ihanaa sairastaa silloin kun isä on kotona. 




Muista seurata Helmoissa myös Facebookissa ja Instagramissa. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Stop tekosyille laiskimus!

Mä oon vitsaillut monesti mun yli kaksi vuotta vanhoista bränikän näköisistä lenkkitossuista. Kuinka kahteen vuoteen niiden käytön voi laskea sormet nyrkissä. Sohva vetää puoleensa ja arkisin vaan vä-syt-tää. Idut ja proteiinipirtelöt on aina jonkun muun ruokapöydässä paitsi meidän. Aina on ollut joku syy olla harrastamatta liikuntaa. Useimmiten oikeasti ihan päteviä syitä, mutta hyvin usein myös puhtaasti kiinnostuksen puutetta. 


Oon pohtinut tätä jo pitkään – kuinka vituttaa olla laiska ja olisi kivaa tehdä vähän erilaisia asioita elämässä. Olisi kivaa, kun voisi sanoa nauttivansa liikunnasta. Elimistö huutaa lisää energiaa ja ruokavaliossakin olisi parantamisen varaa. Suklaa ei kai voi olla loputtomiin välipala.

Herätyskello soi tänään kuudelta. Teki mieli painaa torkkua sata kertaa, mutta ryhdistäydyin, nousin ylös ja painelin lenkille. Lenkin jälkeen ehdin vielä tehdä pienet YouTube-joogat ja syödä aamupalan ennen töihin lähtöä. Juoksin ekaa kertaa oikeasti yli kahteen vuoteen, ellei pakollisia "ei hitto mä myöhästyn" -juoksuja lasketa ja oli kiva huomata, etten oo kuitenkaan ihan rapakunnossa. Olin niin ylpeä itestäni, että hehkutin työkavereille samalla kun söin välipalavihanneksia. 

Huomenna juoksen 5 minuuttia pidempään ja syön taas vähän enemmän kasviksia. Ehkäpä tämä tästä vielä hyvinvoinniksi ja terveellisyydeksi muuttuu. 

Jotain kivoja vinkkejä nopeaan treenaamiseen, joka on helposti taaperoarjessa toteutettavissa?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kun luulit saavasi hetken rauhan + VIDEO

Meillä oli eilen vaihteeksi pieni kaaos kun meidän vanha sohva haettiin uuteen kotiin, mylläsin koko kämpän tavarat ja saatiin uusi sohva paikalleen. Tiedättekö mitä kaikkea hautautuu sohvatyynyjen väliin lapsen käsistä? Muun muassa muutama kolikko, puolikas pilli, kaksi legoa, sukka, tyhjä rusinapaketti ja kaksi kirjaa. Ai niin, ja uusi sohva on valkoinen! En tiedä mitä oikeen ajattelin, enpä montaakaan, mutta onneksi päälliset on pestävät. 

Uutta sohvaa odotellessa tuossa lattialla istuskellessa ajattelin, että ehdin vallan hienosti kuvaamaan muutaman jutun esittelyvideoon. No, mikä nyt menisi koskaan niin kuin suunnittelee kun on äiti taaperolle? Ei kai juuri mikään. 

maanantai 7. elokuuta 2017

Musta ku ei mitään vloggaajaa tuu! + EKA VIDEO

Vielä puol vuotta sitten vaahtosin, etten osais kuvitella itteäni tekemässä mitää vlogeja. Miksei kirjoittaminen muka riittäisi? Kyllä se ehkä lukijoille riittäisikin, mutta huomasinpa kaipaavani ite jotain vaihtelua. Arjesta ei saa enää samalla tavalla postausaiheita irti niin ku kotiäitinä ollessa, joten täytyy keksiä muita juttuja. Hiljaa oleminenkaan ei oo mun juttu. Tää video oli työn ja tuskan takana, koska tietokone on hidas kun lapsuuden Windows -95, mut nyt se on siellä. 


Toinen video on jo hyppysissä, mutta sitä ennen olisi kiva kuulla onko teillä jotain juttuja mitä katsoisitte tai lukisitte mielellänne? 




Videon lisäksi vinkkaan myös siitä, että pistäkää blogi lukulistalle Facebookissa. Sinne päivittyvät sekä videot että postaukset. Facebook ei hyväksyny blogin nimen vaihdosta, jonka takia blogilla on nyt täysin bränärit sivut siellä. 



Palataan taas! Ai niin ja kaikki kunnon vloggaajat kai sanoo jotain, että tilaa jos tykkäsit. En tosin väitä vielä itteäni kunnolliseksi, mut silti. 

torstai 3. elokuuta 2017

Kuka komentaisi äitiä?

Mä oon ihan tavallinen, liikuntaa harrastamaton, makaronilaatikon nimeen vannova äiti. Vähän kadehdin niitä tuorepuurosta innostuvia chai-chia-jooga-äitejä, jotka tuntuvat pystyvän kaikkeen. 

Viikon seitsemästä päivästä vietän puolet töissä. Työpäivinä vähintään kymmenen tuntia menee matkoihin ja siellä töissä olemiseen. Silloin päivästä jää keskimäärin kolme tuntia yhteistä aikaa lapsen kanssa, jonka aikana täytyis myös tehdä ruoka. En kehtaa elättää lasta pinaattiletuilla päivästä toiseen, vaikka itse tuo varmaan tähän sopimukseen olisikin vallan tyytyväinen. 


Tuohon kolmeen tuntiin olisi hyvä sovittaa myös kodin siivoaminen, koska ketä enää sekään kiinnostaa kun lapsi nukkuu? Kun se nukkuu on omaa aikaa, ainakin silloin kun tähdet on kohillaan eikä kukaan herää huutamaan äitiä. Jos haluaa nukkua täydet yöunet, sitä omaa aikaa on semmoset viisitoista minuuttia, koska anyway sitä päätyy siivoamaan tai koira pyörii kakkaympyräänsä ulkona tarpeettoman kauan. Omaa aikaa on enemmän kun nipistää yöunista ja niin siinä käy joka ilta. Esimerkiksi tänään.

Tää on yhtä sekametelisoppaa koko ajan. Mä mietin usein sitä, miten sitä voisi saada vähän enemmän? Siis niin ku missä välissä mäkin tekisin jotain ihania smoothiebowleja ja aloittaisin lenkkeilyn? Lenkkeilyn aloitusta kokeilin viimeksi kaks vuotta sitten, todeten että kohtu tippuu polviin ja maitotissit ei sovi pompuuttamiseen. Salikortinkin ostin jossain innostuksen puuskassa vuosi taaksepäin, todeten että se on yhtä järkevää kuin matontamppaustelineen vuokraus. 


Milloin sitä alkaisi tekemään muutakin kuin makaronilaatikkoa tai konmarittaisi koko kodin? Tarvitsisin jonkun, joka kertoisi mulle päivän lehtikaalireseptin tai komentaisi lenkille. Ei ole sellaista motivaatiota, joka saisi joogaamaan enää iltakahdeksan aikaan olohuoneen matolla tai innostumaan pyykkien lajittelusta värin sekä pesuohjeen mukaan. Olispa.

Tuntuu vaan jotenkin aivan mahdottomalta sovittaa kaikkea tähän palettiin kun arki on läpsystä vaihtoa, pottaharjoittelua ja nukutuslaulumaratoneja. Liikaa vaatimuksia itselle. 


Harrastukseni arkisin on lapsen päiväkodista hakeminen, en tykkää ruoanlaitosta, illalla eniten motivoi sohvannurkka ja pyykit lajitellaan kahtia vaaleisiin ja sitten niihin muihin. Pesen eriparisukkia koneessa niin kauan kunnes löydän niille parin ja syön aamupalaksi vain kahvia. Koti on yks pehvanreikä vähintäänkin joka toinen päivä ja vapaapäivinä tykkään olla vaan ja hengailla. 

Yksi inspiraatio etsinnässä, kiitos! 

*koru saatu ByPinja 

maanantai 31. heinäkuuta 2017

10 plussan äidin loppu!

Oon miettinyt jo puolisen vuotta tätä. Blogi ei ole vähään aikaan tuntunut enää ihan omalta. Hassua, koska eihän tästä oo kukaan muu vastuussa kuin mä. Viimeiset kolme vuotta raskauden, äitiyden ja lapsen ympärillä pyörivät jutut on olleet enemmän mua kuin mitkään muut asiat. Nyt 10 plussan äiti jää kuitenkin historiaan. 


Tällaiset kriiseilyt on varmaan lähestulkoon jokaisella bloggaajalla jossain vaiheessa. 10 plussan äiti nimenä ei kuvaa enää sitä, mitä mä haluaisin tän blogin tai ylipäätään koko elämän olevan. Jep, deep. Töihin paluun myötä arjen ympyrät sieltä hiekkalaatikon reunalta on laajentuneet melkoisesti. Oon huomaamattani rakastunut huulipuniin ja muiden vaatteiden kuin legginssien ostamiseen. Haaveilen ihan muista asioista kuin perheen koon kasvattamisesta, toistaiseksi ainakin. 

Senpä takia blogin nimi muuttuu, jotta voin rikkoa sen mun pään sisäisen ongelman siitä, etten pysty kirjoittamaan muista kuin äiti-titteliin liittyvistä asioista. Oon makustellut erilaisia nimiä ikuisuuden eikä mikään oo tuntunut sopivalta. Tänään tyllihametta ylleni pukiessa se sit iski; Helmoissa. Se on blogin uusi nimi. Se kuvaa mua ja yhdeksääkymmentä prosenttia mun vaatekaapin sisällöstä, mutta myös sitä, että helmoissa kulkee edelleen se äidin taapero. 


Taapero ja äitiys eivät enää määritä koko blogin sisältöä, vaikka äitibloggaaja tuunkin olemaan ikuisesti. Varovaisesti koitan ylittää hienoisen rajan ja olla myös aavistuksen enemmän lifestylebloggaaja. Tai jotain muuta, en tiedä ihan itekään vielä. Eka video on työn alla, mutta voi olla ettei se koskaan näe päivän valoa, koska oon auttamattoman huono olemaan fiksu kameran edessä. Katsellaan. Blogin osoite tulee päivittymään ja banneri saa muodonmuutoksen kunhan pääsen kameran taakse.

Mitäs tykkäätte? Mikä teitä kiinnostaa?

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Tältä näyttää meidän lastenhuone.

Hallelujaa poika päiväunilla, kuten näkyy ja mä sain aamulla siivottua lastenhuoneen kerrankin järkevään kuntoon. Älkää kuitenkaan eläkö harhaluulossa, että tää huone näyttäisi oikeasti aina näin hyvältä. Viimeksi tänään sain miniromahduksen, kun taapero tuijotti silmiin ja samalla kumosi ison laatikollisen legoja lattialle. Siitäs sait äiti. Ja hävettää jo valmiiksi, kun Nea on tulossa kylään ja loppu kämppä sitten näyttääkin just siltä, että oon keskittänyt voimavarani vain lastenhuoneeseen. 


Käytiin eilen Leon kanssa Porvoossa, josta löytyi ihanat autotaulut. Leo on hulluna autoihin, joten ne sopii hyvin tän pojan huoneeseen. Vaihdoin antiikinruskean taustapaperin molemmista tauluista vielä valkoiseksi. Sopii paremmin tämän vuosituhannen lastenhuoneeseen, vaikka kovasti vanhoja juttuja rakastankin. Alunperin lastenhuone on ollut lattiasta kattoon vaaleansinistä. Pikkuhiljaa toiseksi väriksi ilmestyi minttu ja nyt myös puun väri. Lipasto on vielä ovia ja vetimiä vailla. Ne odottavat maalaustaan tuolla lukemattomien projektien maailmassa, eli sohvan alla. Joskus sitten. 









Vanhempieni varastoa kaivellessa iskin silmäni tähän pulpettiin, joka sopii just täydellisesti tuohon nurkkaan.  Vielä hetki sitten tuossa pulpetin tilalla oli valkoinen pieni pöytäryhmä. 



Osa tauluista huoneessa on mun äitini maalaamia. Lisää niistä voi kurkkia täältä. Taulujen lisäksi oon pikkuhiljaa kerännyt kaikenmaailman kortteja, jotka on washiteipillä kiinnitetty. Washiteippi on halpa ja helppo tapa muuttaa huoneen värimaailmaa ja tyyliä. 



Ennen ruskean pikkusohvan tilalla oli turkoosin värinen korisohva. Hermostuin kuitenkin siihen kuinka paljon  tilaa se vei, joten se lähti uuteen kotiin. Tämä nallesohva on ollut itselläni lapsuudessa. Vaikka ennen naureskelin äitini tarvetta säilyttää tavaroita, oon nyt aika onnellinen tästäkin ihanuudesta. 


Kaiken kaikkiaan pieneen huoneeseen on ahdettu paljon tavaraa, joka oikeastaan kostautuu kepeästi silloin kun leikit aloitetaan. Vaikka oon tehnyt paljon karsintaa turhista tavaroista, on edelleen olo, että me hautaudutaan tänne. Tavaramäärä on kuitenkin aika huono peruste muuttaa isompaan asuntoon, kun henkilömäärä kuitenkin pysyy samana. Tavara-ahdistus on kai myös hyvä syy pakata tärkeimmät reppuun ja lähteä ulkomaille. 


Mitäs tykkäätte? Tuliskos jotain ideaa minkälainen laatikko tai arkku tänne sopisi valtavan legomäärän säilytykseen?

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ei vauvaa kiitos!

Oon kirjoittanut useasti vauvakuumeesta. Siitä, kuinka ajatukset poukkoilevat vauvoissa vähintäänkin yhtä paljon, kuin miesten väitetään ajattelevan seksiä. Vauvakuume sumentaa ajatukset ja jotenkin kaikki muu tuntuu hailealta tai yhdentekevältä. Kunhan olis vauva.


Pahimman vauvakuumeen aikana tein raskaustestejä just for shits and giggles. Jos testissä näkyisi vaikka jotakin; luonnonvalossa, läpivalaistuna tai taskulampun alla kellarissa, ainakin melkein. Olin ku pikkukoira valeraskaana –  vähän siellä täällä inisemässä ja nuuhkimassa.

Pikkuhiljaa vauvakuume laantui. Liekö tuolla taaperon "eieiei" -vaiheella olevan jotakin sen kanssa tekemistä. Ei vauvaa nyt, eieiei. Kaikki on just nyt just sopivan helppoa. Töissä on hauskaa ja arki ilman työntekoa tuntuisi tällä hetkellä ihan kummalliselta. Tekee hyvää paeta kodin kohoavia pyykkikasoja työpöydän taakse. Palkkapäivä tuntuu nyt ihanammalta ajatukselta kuin kolmen kilon paketin puskeminen alakerrasta ulos. Raskaustestit eivät ole enää huvituksen aihe. 



Tiedän, että vauvakuume tulee vielä joskus, mutta ei nyt. Nyt vauva ei kuulu meidän suunnitelmiin. 



Elämä tuntuu kuitenkin antavan mulle aina jotakin kuumeilun aihetta. Tällä kertaa tässä perheessä podetaan matkakuumetta, eikä mitä tahansa pakettimatkakuumetta vaan sellaista "jätetään kaikki ja lähdetään pois" -kuumetta. Ensi vuonna me pakataan reput ja lähdetään, mutta siitä lisää myöhemmin. 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Korkea kuume lapsella

Viime päiviin on kuulunut lähinnä töitä, töitä ja töitä. Töiden myötä tulevan kiireen kuitenkin pysäytti neljänkympin kuume. Kova kuume iski tuohon muksuun ihan puskista. Mä jäin töistä vuorostani kotiin, koska viime räkätaudin hoitovastuussa oli mies. 



Leolla on ollut sahaava kuume eilisestä. Ollaan annettu vuorotellen ibuprofeenia ja parasetamolia, jotka laskee kuumetta asteen verran. Kuume heiluu jatkuvasti 39,0 ja 40,5 välillä. Käytiin pyörähtämässä terveyskeskuksessa ja toistaiseksi ei mitään suurempaa huolen aihetta, mutta katsotaan miten tehdään jos tämä kuume nyt vielä jatkuu samanlaisena huomisenkin. Muita oireita ei juurikaan ole, pientä yskää ja ruokahaluttomuutta lähinnä. Ihmeen reipas tyyppi kuumeesta huolimatta.

Korkea kuume tietysti vaatii osansa, joten riittävästä juomisesta täytyy pitää huoli. Ostin kaupasta Leon lemppareita; appelsiinimehukeittoa ja pillimehuja. Ruokahaluttomuutta ollaan kompensoitu autokekseillä. Muuta syötävää tuohon ei oikeastaan ole juuri mennyt. Tuuletus on ollut täysillä ja vaatteet vähissä. Terassilla istuskellessa saatiin vähän jäähdyteltyä. Onneksi nyt on viileät ilmat kun toi poika on yks hikipatteri.


Palaan paremmalla ajalla kirjoittelemaan enemmän. Nyt on vaikea kerätä ajatuksia miksikään erityisen järkeväksi. Kauniita unia!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

DIY-ideoita lastenhuoneeseen

Leon huone on ikuisesti kesken. En taida koskaan saada sitä valmiiksi, koska ideat vaihtuvat aina ennen kuin edellistä visiota on toteutettu loppuun. Jos jotain hyvää, niin ainakin ideoita riittää. 

Keräsin tähän yhteen viimeisimpiä lastenhuoneeseen liittyviä diy-juttuja.



Paikka korteille ja kuville syntyi vanhasta pyykkitelineestä. Nykyään tätä ei enää Leon huoneesta löydy. Lähti kierrätykseen.


Itse piirretyt sisustustaulut ilostuttivat aikansa, mutta näitäkään ei enää nykyään huoneessa ole. Nämä on piirretty itse tai tietokoneen näytön avulla. Kuvien kehykset ja paljon paljon muuta on washiteipistä. Washiteippi on siitä kivaa, että sitä voi läiskiä seiniin ihan surutta. Siitä ei jää mitään limaa ja se on helppo irrottaa. 


  
Liitutaulutarraa meiltä löytyy kaapin ovesta. Tarraa on helppo käsitellä ja siitä voi leikata just omaan makuun sopivia paloja.


Dc-fix tarrasta leikattu nalle hymyilee hyvät yöt Leon sängyn suuntaan.


Tuttisankarin tutit muuttuivat magneeteiksi ja osa pääsi lastenhuoneen seinälle kehyksiin muistoksi.


Tällä hetkellä huoneessa on edelleen kesken lipaston maalaus ja muutama muu pienempi projekti. Siistiä tää huone ei ole nähnytkään. Haluisin ostaa uuden sohvan ja erilaisen pöytäryhmän, mutta oikeasti kaiken mahduttaminen todella pieneen huoneeseen on haastavaa. Ehkä kesän lopuksi Leon huone on valmis tai ainakin valmiimpi...

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Moi mun nimi on Äiti...eiku?

Tässä teille inspiraationa mä lapsivapaalla muutama kuukausi sitten. Vois kuvitella, että tää olisi se hetki kun laittautuisin tai lähtisin nauttimaan ulkoilmasta, mutta eeeeei. Äiti istuu siinä kaksinkerroin tunikan sisällä somettamassa ku teltassa konsanaan. Eikä sillä, että tuossa teltassa nyt mitään vikaa olis, mut tiedättekö sen kun äitiytyy? Tuossa sellainen ihana äitiytynyt yksilö.


Mä jotenkin huomaamattani muutuin just sellaiseksi stereotyyppiseksi äidiksi. Unohdin kuka niissä legginseissä oikeasti asuu –  äiti, mutta myös Matleena



Musta tuli sellainen hahmo, jonka nimi on vaan Äiti ja joka puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Sellainen, joka istuu polvet suussa ilman housuja, kun olisi voinut sen lapsivapaan aikana vaikka käydä ostamassa uudet housut itselleenÄiti, joka syö lapseltaan salaa kolme pullaa keittiön kaapin oven takana piilossa. Sellainen, joka juo pään kokoisista kahvikupeista ja haukottelee niin paljon, ettei enää edes jaksa peittää suutaan. Olin koukussa kuivashampooseen ja legginsseihin. Kuulumisia kysyttäessä, päädyin aina puhumaan lapsestani.

Kun kuulee päivän aikana sata kertaa "äiti, äiti", on aika vaikeaa irrottautua siitä roolista kun kukaan ei huhuile omalla nimellä. Hiekkalaatikoillakin äidit kulkee monesti lapsien nimillä. Se Leon äiti. 


Kotihoidontuella ja kotiäitinä elellessä oli helppoa olla äiti pienillä tarpeilla; vähäruokainen, vähäuninen ja kohtalaisen helppohoitoinen yksilö, joka ei vaadi kallista ylläpitoa. Nyt kun oon aloittanut työt ja saanut nauttia työni hedelmistä pankkitilillä, muistin kuinka kivaa onkin pukeutua myös muihin kuin legginsseihin.


Kuinka ihanaa onkaan hemmotella itseään! Rivi huulipunia herättää sellaisia tunteita, mitä aikaisemmin kaksi saman parin sukkaa aiheuttivat. Haaveilen uuden kerhorepun sijaan uudesta laukusta itselleni ja ostin hiekkalaatikkovarmojen Crocsien tilalle juuri korkokengät. Ah. Kyllä sieltä kuivashampookerroksen alta kuoriutuikin tämmöne Matleena. Edelleen äiti, mutta vähän enemmän myös jotain ihan itsekseni.

Samaistuitko?

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kun arki ahdisti

Mä oon sellainen, että menetän yöuneni kun on paljon ajateltavaa. Stressaan pienistä asioista – olemattomistakin  ja ylianalysoin ihan kaiken. Muutama vuosi sitten mulle annettiin resepti kouraan kun kerroin lääkärille sivulauseessa unettomuuden kierteestä. Unilääke onneksi helpotti silloin, vaikkei se ollutkaan mikään kunnollinen ratkaisu siihen stressaamiseen. Ei se sitä stressin syytä poistanut, mutta sekin helpotti ajan kanssa eikä niitä lääkkeitäkään tarvinnut montaa kipaletta syödä. 


Oon nyt ollut työelämässä kesäkuun alusta. Kokopäiväistä ruuhkaista arkea ei ole siis monen muun mittapuulla just mitään. Silti mä oon viettänyt öitäni valvoen. Uni ei tule kun ahdistaa. Se on sellainen tunne, joka vetää vatsan ihan myttyrälle eikä helpota vaikka silmät sulkee. 

Ihan tarkalleen en pysty sanomaan mikä on ollut se suurin ahdistuksen aihe. Ehkä se on tämä kokonaisvaltainen muutos arjessa, joka tuli rytinällä kahden viikon varoajalla. Aamuisin oon tsempannut itseäni ajatellen, etten ole luovuttaja luonteeltani. Silti tänään kyyneleet nousivat silmiin kun piti lähteä tempovan taaperon kanssa kohti päiväkotia vajaan neljän tunnin unisaldolla. Tätäkö tää nyt on?

Vaikka en oo luonteeltani luovuttaja, oon käynyt sisäistä kamppailua itseni kanssa. Onko noloa lopettaa työt kun on vasta päässyt vauhtiin? 

Enhän mä oikeasti edes haluaisi lopettaa. Työ on mukavaa ja just sitä, mikä mua kiinnostaa. Oon saanut ihan unelmaduunin ja mä tykkään tehdä sitä. Entinen kotiäiti mun sisällä on silti vaikeroinut hiljaa, koska muutosta on tullut liikaa ja liian nopeasti. Taapero sopeutuu, mutta äiti ei sittenkään niin sulavasti. 


Mutta tiedättekö; sain tänään sovittua työajan lyhennyksestä. Mä oon niin helpottunut. 

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannus miesten kanssa

Yritin kovasti keksiä jotain fiksua kirjoitettavaa meidän juhannuksesta, mutta en nyt vaan saanut kovin montaa järkevää lausetta aikaiseksi. Rakas päiväkirja, oon väsynyt.

Vietettiin juhannusta ystävien kanssa vaarilassa, josta sai juuri sopivasti mökkivibaa vaikka ajomatka sinne onkin vain kymmenen minuuttia meidän kotoa. Leo sai ikäisensä leikkikaverin ja me vanhemmat päästiin hitusen helpommalla viihdytyksen suhteen. Leikittiin, syötiin, juotiin, saunottiin ja valvottiin. Leo heräsi silti puoli seitsemältä. 




Olin juhannusseurueen ainoa nainen, joten sain innostua kukkaseppeleen askartelusta ihan yksinäni. En kuitenkaan valita, sain nimittäin käydä myös yksin saunassa ja istua valmiiseen ruokapöytään miesten hoitaessa ruoan laiton. Naisvahvistusta täytyisi vähän lisätä, vaikka hyviä noi miestenkin jutut on. 






Aivot on ihan jumissa, vaikka juhannus olikin tosi iisi. Täytyy yrittää mennä tänään ajoissa nukkumaan, vaikka tuskinpa tuo taaskaan toteutuu. Kivaa alkavaa viikkoa teille!