Kaksplus.fi

maanantai 31. heinäkuuta 2017

10 plussan äidin loppu!

Oon miettinyt jo puolisen vuotta tätä. Blogi ei ole vähään aikaan tuntunut enää ihan omalta. Hassua, koska eihän tästä oo kukaan muu vastuussa kuin mä. Viimeiset kolme vuotta raskauden, äitiyden ja lapsen ympärillä pyörivät jutut on olleet enemmän mua kuin mitkään muut asiat. Nyt 10 plussan äiti jää kuitenkin historiaan. 


Tällaiset kriiseilyt on varmaan lähestulkoon jokaisella bloggaajalla jossain vaiheessa. 10 plussan äiti nimenä ei kuvaa enää sitä, mitä mä haluaisin tän blogin tai ylipäätään koko elämän olevan. Jep, deep. Töihin paluun myötä arjen ympyrät sieltä hiekkalaatikon reunalta on laajentuneet melkoisesti. Oon huomaamattani rakastunut huulipuniin ja muiden vaatteiden kuin legginssien ostamiseen. Haaveilen ihan muista asioista kuin perheen koon kasvattamisesta, toistaiseksi ainakin. 

Senpä takia blogin nimi muuttuu, jotta voin rikkoa sen mun pään sisäisen ongelman siitä, etten pysty kirjoittamaan muista kuin äiti-titteliin liittyvistä asioista. Oon makustellut erilaisia nimiä ikuisuuden eikä mikään oo tuntunut sopivalta. Tänään tyllihametta ylleni pukiessa se sit iski; Helmoissa. Se on blogin uusi nimi. Se kuvaa mua ja yhdeksääkymmentä prosenttia mun vaatekaapin sisällöstä, mutta myös sitä, että helmoissa kulkee edelleen se äidin taapero. 


Taapero ja äitiys eivät enää määritä koko blogin sisältöä, vaikka äitibloggaaja tuunkin olemaan ikuisesti. Varovaisesti koitan ylittää hienoisen rajan ja olla myös aavistuksen enemmän lifestylebloggaaja. Tai jotain muuta, en tiedä ihan itekään vielä. Eka video on työn alla, mutta voi olla ettei se koskaan näe päivän valoa, koska oon auttamattoman huono olemaan fiksu kameran edessä. Katsellaan. Blogin osoite tulee päivittymään ja banneri saa muodonmuutoksen kunhan pääsen kameran taakse.

Mitäs tykkäätte? Mikä teitä kiinnostaa?

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Tältä näyttää meidän lastenhuone.

Hallelujaa poika päiväunilla, kuten näkyy ja mä sain aamulla siivottua lastenhuoneen kerrankin järkevään kuntoon. Älkää kuitenkaan eläkö harhaluulossa, että tää huone näyttäisi oikeasti aina näin hyvältä. Viimeksi tänään sain miniromahduksen, kun taapero tuijotti silmiin ja samalla kumosi ison laatikollisen legoja lattialle. Siitäs sait äiti. Ja hävettää jo valmiiksi, kun Nea on tulossa kylään ja loppu kämppä sitten näyttääkin just siltä, että oon keskittänyt voimavarani vain lastenhuoneeseen. 


Käytiin eilen Leon kanssa Porvoossa, josta löytyi ihanat autotaulut. Leo on hulluna autoihin, joten ne sopii hyvin tän pojan huoneeseen. Vaihdoin antiikinruskean taustapaperin molemmista tauluista vielä valkoiseksi. Sopii paremmin tämän vuosituhannen lastenhuoneeseen, vaikka kovasti vanhoja juttuja rakastankin. Alunperin lastenhuone on ollut lattiasta kattoon vaaleansinistä. Pikkuhiljaa toiseksi väriksi ilmestyi minttu ja nyt myös puun väri. Lipasto on vielä ovia ja vetimiä vailla. Ne odottavat maalaustaan tuolla lukemattomien projektien maailmassa, eli sohvan alla. Joskus sitten. 









Vanhempieni varastoa kaivellessa iskin silmäni tähän pulpettiin, joka sopii just täydellisesti tuohon nurkkaan.  Vielä hetki sitten tuossa pulpetin tilalla oli valkoinen pieni pöytäryhmä. 



Osa tauluista huoneessa on mun äitini maalaamia. Lisää niistä voi kurkkia täältä. Taulujen lisäksi oon pikkuhiljaa kerännyt kaikenmaailman kortteja, jotka on washiteipillä kiinnitetty. Washiteippi on halpa ja helppo tapa muuttaa huoneen värimaailmaa ja tyyliä. 



Ennen ruskean pikkusohvan tilalla oli turkoosin värinen korisohva. Hermostuin kuitenkin siihen kuinka paljon  tilaa se vei, joten se lähti uuteen kotiin. Tämä nallesohva on ollut itselläni lapsuudessa. Vaikka ennen naureskelin äitini tarvetta säilyttää tavaroita, oon nyt aika onnellinen tästäkin ihanuudesta. 


Kaiken kaikkiaan pieneen huoneeseen on ahdettu paljon tavaraa, joka oikeastaan kostautuu kepeästi silloin kun leikit aloitetaan. Vaikka oon tehnyt paljon karsintaa turhista tavaroista, on edelleen olo, että me hautaudutaan tänne. Tavaramäärä on kuitenkin aika huono peruste muuttaa isompaan asuntoon, kun henkilömäärä kuitenkin pysyy samana. Tavara-ahdistus on kai myös hyvä syy pakata tärkeimmät reppuun ja lähteä ulkomaille. 


Mitäs tykkäätte? Tuliskos jotain ideaa minkälainen laatikko tai arkku tänne sopisi valtavan legomäärän säilytykseen?

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ei vauvaa kiitos!

Oon kirjoittanut useasti vauvakuumeesta. Siitä, kuinka ajatukset poukkoilevat vauvoissa vähintäänkin yhtä paljon, kuin miesten väitetään ajattelevan seksiä. Vauvakuume sumentaa ajatukset ja jotenkin kaikki muu tuntuu hailealta tai yhdentekevältä. Kunhan olis vauva.


Pahimman vauvakuumeen aikana tein raskaustestejä just for shits and giggles. Jos testissä näkyisi vaikka jotakin; luonnonvalossa, läpivalaistuna tai taskulampun alla kellarissa, ainakin melkein. Olin ku pikkukoira valeraskaana –  vähän siellä täällä inisemässä ja nuuhkimassa.

Pikkuhiljaa vauvakuume laantui. Liekö tuolla taaperon "eieiei" -vaiheella olevan jotakin sen kanssa tekemistä. Ei vauvaa nyt, eieiei. Kaikki on just nyt just sopivan helppoa. Töissä on hauskaa ja arki ilman työntekoa tuntuisi tällä hetkellä ihan kummalliselta. Tekee hyvää paeta kodin kohoavia pyykkikasoja työpöydän taakse. Palkkapäivä tuntuu nyt ihanammalta ajatukselta kuin kolmen kilon paketin puskeminen alakerrasta ulos. Raskaustestit eivät ole enää huvituksen aihe. 



Tiedän, että vauvakuume tulee vielä joskus, mutta ei nyt. Nyt vauva ei kuulu meidän suunnitelmiin. 



Elämä tuntuu kuitenkin antavan mulle aina jotakin kuumeilun aihetta. Tällä kertaa tässä perheessä podetaan matkakuumetta, eikä mitä tahansa pakettimatkakuumetta vaan sellaista "jätetään kaikki ja lähdetään pois" -kuumetta. Ensi vuonna me pakataan reput ja lähdetään, mutta siitä lisää myöhemmin. 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Korkea kuume lapsella

Viime päiviin on kuulunut lähinnä töitä, töitä ja töitä. Töiden myötä tulevan kiireen kuitenkin pysäytti neljänkympin kuume. Kova kuume iski tuohon muksuun ihan puskista. Mä jäin töistä vuorostani kotiin, koska viime räkätaudin hoitovastuussa oli mies. 



Leolla on ollut sahaava kuume eilisestä. Ollaan annettu vuorotellen ibuprofeenia ja parasetamolia, jotka laskee kuumetta asteen verran. Kuume heiluu jatkuvasti 39,0 ja 40,5 välillä. Käytiin pyörähtämässä terveyskeskuksessa ja toistaiseksi ei mitään suurempaa huolen aihetta, mutta katsotaan miten tehdään jos tämä kuume nyt vielä jatkuu samanlaisena huomisenkin. Muita oireita ei juurikaan ole, pientä yskää ja ruokahaluttomuutta lähinnä. Ihmeen reipas tyyppi kuumeesta huolimatta.

Korkea kuume tietysti vaatii osansa, joten riittävästä juomisesta täytyy pitää huoli. Ostin kaupasta Leon lemppareita; appelsiinimehukeittoa ja pillimehuja. Ruokahaluttomuutta ollaan kompensoitu autokekseillä. Muuta syötävää tuohon ei oikeastaan ole juuri mennyt. Tuuletus on ollut täysillä ja vaatteet vähissä. Terassilla istuskellessa saatiin vähän jäähdyteltyä. Onneksi nyt on viileät ilmat kun toi poika on yks hikipatteri.


Palaan paremmalla ajalla kirjoittelemaan enemmän. Nyt on vaikea kerätä ajatuksia miksikään erityisen järkeväksi. Kauniita unia!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

DIY-ideoita lastenhuoneeseen

Leon huone on ikuisesti kesken. En taida koskaan saada sitä valmiiksi, koska ideat vaihtuvat aina ennen kuin edellistä visiota on toteutettu loppuun. Jos jotain hyvää, niin ainakin ideoita riittää. 

Keräsin tähän yhteen viimeisimpiä lastenhuoneeseen liittyviä diy-juttuja.



Paikka korteille ja kuville syntyi vanhasta pyykkitelineestä. Nykyään tätä ei enää Leon huoneesta löydy. Lähti kierrätykseen.


Itse piirretyt sisustustaulut ilostuttivat aikansa, mutta näitäkään ei enää nykyään huoneessa ole. Nämä on piirretty itse tai tietokoneen näytön avulla. Kuvien kehykset ja paljon paljon muuta on washiteipistä. Washiteippi on siitä kivaa, että sitä voi läiskiä seiniin ihan surutta. Siitä ei jää mitään limaa ja se on helppo irrottaa. 


  
Liitutaulutarraa meiltä löytyy kaapin ovesta. Tarraa on helppo käsitellä ja siitä voi leikata just omaan makuun sopivia paloja.


Dc-fix tarrasta leikattu nalle hymyilee hyvät yöt Leon sängyn suuntaan.


Tuttisankarin tutit muuttuivat magneeteiksi ja osa pääsi lastenhuoneen seinälle kehyksiin muistoksi.


Tällä hetkellä huoneessa on edelleen kesken lipaston maalaus ja muutama muu pienempi projekti. Siistiä tää huone ei ole nähnytkään. Haluisin ostaa uuden sohvan ja erilaisen pöytäryhmän, mutta oikeasti kaiken mahduttaminen todella pieneen huoneeseen on haastavaa. Ehkä kesän lopuksi Leon huone on valmis tai ainakin valmiimpi...