Kaksplus.fi

tiistai 29. elokuuta 2017

Oon miettinyt vauvoja

Oon käynyt tänään läpi meidän varastoa. Sitä puolta elämästä, joka on sullottu viiteentoista jätesäkkiin, roskapusseihin ja ikeakasseihin. Sitä puolta meidän tavaramerestä, jota ei oikeasti osaa kaivata, koska aivot ei vaan yksinkertaisesti jaksa muistaa mitä niissä viidessätoista säkissä ynnämuissa on. Fiksu säilöisi vähemmän, tunteikas ja tavaroihin uppoutuva – niin ku mä –  kuitenkin enemmän. Siis kokonaisen varaston lattiasta kattoon ainakin.


Varastosta löytyi muun muassa laatikollinen tyttödraamakirjoja, pussillinen kuitteja, pieni leikkitalo joka tuoksuu niin paljon karkilta, että taapero halusi syödä sen, pinkka sellaisia papereita joita etsin kolme vuotta sitten, puolikas Aku Ankka, joulupukin parta, viisi vuotta sitten viimeksi käytetty napapaita ja rikkinäinen kukkamaljakko. Kuka tietää, jos niitä joskus vielä tarvitsee? Ja me ollaan muutettu nämä samat paskat ainakin kolme kertaa. Typerykset. 


Pohjimmaisena pyramidista löytyi kassillinen Leon pieniä vaatteita joista en oo raaskinut luopua. Tunsin itseni hassuksi kun painoin pienen vaaleansinisen bodyn kasvoilleni ja nuuhkaisin. Mmhh, ei lainkaan varaston hajua, ei tosin myöskään odotettua vauvan tuoksua. Jemmasin vaatteista muutaman pieneen laatikoon ja loput laitan eteenpäin. Oon jotenkin valtavan ristiriitaisin tunnelmin vauva-ajatuksista. En halua vauvaa. Muiden vauvat ovat ihania, koska ne voi ojentaa eteenpäin. Mulla on kaksi huonoa syytä haluta vauva ja monta hyvää syytä olla haluamatta. (1. vauvat tuoksuu hyvältä. 2. vauvat on söpöjä.) 


Mulla on sellainen olo, että kaipaan jotain uutta elämääni. Oon miettinyt vauvoja, selaillut yrittäjyyskursseja, katsellut uusia asuntoja ja suunnitellut auto-ostoksia sekä pitkiä Aasian matkoja. Koska mä oon toiminnan nainen päätin ottaa uuden suunnan meidän elämälle. Tein pitkän pohdinnan jälkeen muutoksen; vaihdoin meidän ruokapöydän toisin päin. Huomenna taas mietin pitkiä vauvoja, selailen asuntoja, suunnittelen yrittäjyyskursseja ja katselen autoja ja Aasian matkoja. Just sellainen mä oon. Tuuliviiri. Huomisen päähänpisto voi olla ylihuomisen toteutus. Ehkä jotain villimpää kuin ruokapöydän kääntäminen. 

maanantai 21. elokuuta 2017

Valitettavasti tavoittelemanne Äiti on poissa käytöstä

"Äiti, äitiiiiiii?" 

Valitettavasti tavoittelemanne Äiti on väliaikaisesti poissa käytöstä eikä voi juuri nyt vastata asiakkaidensa tarpeisiin. Äidin järjestelmässä on havaittu virus, jota nyt parhaillaan korjataan. Virus on aiheuttanut Äidissä järjestelmävirheitä, kuten hidasta reagointikykyä ja heikon akun keston. Mahdollisista uusista vioista voitte tehdä ilmoituksen suullisesti tai kirjallisesti. Kitinänsieto on tällä hetkellä olematon, jonka takia pyydämme käyttämään tarkkaa harkintaa palautteen annossa. Huoltokatkon aikana voitte kääntyä Isän puoleen. 



Mikäli Äiti ei ala toimimaan vuorokaudessa käyttöohjeiden mukaisesti, suosittelemme ottamaan yhteyttä valmistajaan. Valmistajan kautta Äiti voidaan toimittaa tarkempaan huoltoon. Huolto valmistajan kautta kestää tavallisesti 1-2 vuorokautta. Valitettavasti varaäitejä ei ole saatavilla huollon ajaksi. 

Pahoittelemme huoltokatkosta mahdollisesti aiheutunutta haittaa!

On ihanaa sairastaa silloin kun isä on kotona. 




Muista seurata Helmoissa myös Facebookissa ja Instagramissa. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Stop tekosyille laiskimus!

Mä oon vitsaillut monesti mun yli kaksi vuotta vanhoista bränikän näköisistä lenkkitossuista. Kuinka kahteen vuoteen niiden käytön voi laskea sormet nyrkissä. Sohva vetää puoleensa ja arkisin vaan vä-syt-tää. Idut ja proteiinipirtelöt on aina jonkun muun ruokapöydässä paitsi meidän. Aina on ollut joku syy olla harrastamatta liikuntaa. Useimmiten oikeasti ihan päteviä syitä, mutta hyvin usein myös puhtaasti kiinnostuksen puutetta. 


Oon pohtinut tätä jo pitkään – kuinka vituttaa olla laiska ja olisi kivaa tehdä vähän erilaisia asioita elämässä. Olisi kivaa, kun voisi sanoa nauttivansa liikunnasta. Elimistö huutaa lisää energiaa ja ruokavaliossakin olisi parantamisen varaa. Suklaa ei kai voi olla loputtomiin välipala.

Herätyskello soi tänään kuudelta. Teki mieli painaa torkkua sata kertaa, mutta ryhdistäydyin, nousin ylös ja painelin lenkille. Lenkin jälkeen ehdin vielä tehdä pienet YouTube-joogat ja syödä aamupalan ennen töihin lähtöä. Juoksin ekaa kertaa oikeasti yli kahteen vuoteen, ellei pakollisia "ei hitto mä myöhästyn" -juoksuja lasketa ja oli kiva huomata, etten oo kuitenkaan ihan rapakunnossa. Olin niin ylpeä itestäni, että hehkutin työkavereille samalla kun söin välipalavihanneksia. 

Huomenna juoksen 5 minuuttia pidempään ja syön taas vähän enemmän kasviksia. Ehkäpä tämä tästä vielä hyvinvoinniksi ja terveellisyydeksi muuttuu. 

Jotain kivoja vinkkejä nopeaan treenaamiseen, joka on helposti taaperoarjessa toteutettavissa?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kun luulit saavasi hetken rauhan + VIDEO

Meillä oli eilen vaihteeksi pieni kaaos kun meidän vanha sohva haettiin uuteen kotiin, mylläsin koko kämpän tavarat ja saatiin uusi sohva paikalleen. Tiedättekö mitä kaikkea hautautuu sohvatyynyjen väliin lapsen käsistä? Muun muassa muutama kolikko, puolikas pilli, kaksi legoa, sukka, tyhjä rusinapaketti ja kaksi kirjaa. Ai niin, ja uusi sohva on valkoinen! En tiedä mitä oikeen ajattelin, enpä montaakaan, mutta onneksi päälliset on pestävät. 

Uutta sohvaa odotellessa tuossa lattialla istuskellessa ajattelin, että ehdin vallan hienosti kuvaamaan muutaman jutun esittelyvideoon. No, mikä nyt menisi koskaan niin kuin suunnittelee kun on äiti taaperolle? Ei kai juuri mikään. 

maanantai 7. elokuuta 2017

Musta ku ei mitään vloggaajaa tuu! + EKA VIDEO

Vielä puol vuotta sitten vaahtosin, etten osais kuvitella itteäni tekemässä mitää vlogeja. Miksei kirjoittaminen muka riittäisi? Kyllä se ehkä lukijoille riittäisikin, mutta huomasinpa kaipaavani ite jotain vaihtelua. Arjesta ei saa enää samalla tavalla postausaiheita irti niin ku kotiäitinä ollessa, joten täytyy keksiä muita juttuja. Hiljaa oleminenkaan ei oo mun juttu. Tää video oli työn ja tuskan takana, koska tietokone on hidas kun lapsuuden Windows -95, mut nyt se on siellä. 


Toinen video on jo hyppysissä, mutta sitä ennen olisi kiva kuulla onko teillä jotain juttuja mitä katsoisitte tai lukisitte mielellänne? 




Videon lisäksi vinkkaan myös siitä, että pistäkää blogi lukulistalle Facebookissa. Sinne päivittyvät sekä videot että postaukset. Facebook ei hyväksyny blogin nimen vaihdosta, jonka takia blogilla on nyt täysin bränärit sivut siellä. 



Palataan taas! Ai niin ja kaikki kunnon vloggaajat kai sanoo jotain, että tilaa jos tykkäsit. En tosin väitä vielä itteäni kunnolliseksi, mut silti. 

torstai 3. elokuuta 2017

Kuka komentaisi äitiä?

Mä oon ihan tavallinen, liikuntaa harrastamaton, makaronilaatikon nimeen vannova äiti. Vähän kadehdin niitä tuorepuurosta innostuvia chai-chia-jooga-äitejä, jotka tuntuvat pystyvän kaikkeen. 

Viikon seitsemästä päivästä vietän puolet töissä. Työpäivinä vähintään kymmenen tuntia menee matkoihin ja siellä töissä olemiseen. Silloin päivästä jää keskimäärin kolme tuntia yhteistä aikaa lapsen kanssa, jonka aikana täytyis myös tehdä ruoka. En kehtaa elättää lasta pinaattiletuilla päivästä toiseen, vaikka itse tuo varmaan tähän sopimukseen olisikin vallan tyytyväinen. 


Tuohon kolmeen tuntiin olisi hyvä sovittaa myös kodin siivoaminen, koska ketä enää sekään kiinnostaa kun lapsi nukkuu? Kun se nukkuu on omaa aikaa, ainakin silloin kun tähdet on kohillaan eikä kukaan herää huutamaan äitiä. Jos haluaa nukkua täydet yöunet, sitä omaa aikaa on semmoset viisitoista minuuttia, koska anyway sitä päätyy siivoamaan tai koira pyörii kakkaympyräänsä ulkona tarpeettoman kauan. Omaa aikaa on enemmän kun nipistää yöunista ja niin siinä käy joka ilta. Esimerkiksi tänään.

Tää on yhtä sekametelisoppaa koko ajan. Mä mietin usein sitä, miten sitä voisi saada vähän enemmän? Siis niin ku missä välissä mäkin tekisin jotain ihania smoothiebowleja ja aloittaisin lenkkeilyn? Lenkkeilyn aloitusta kokeilin viimeksi kaks vuotta sitten, todeten että kohtu tippuu polviin ja maitotissit ei sovi pompuuttamiseen. Salikortinkin ostin jossain innostuksen puuskassa vuosi taaksepäin, todeten että se on yhtä järkevää kuin matontamppaustelineen vuokraus. 


Milloin sitä alkaisi tekemään muutakin kuin makaronilaatikkoa tai konmarittaisi koko kodin? Tarvitsisin jonkun, joka kertoisi mulle päivän lehtikaalireseptin tai komentaisi lenkille. Ei ole sellaista motivaatiota, joka saisi joogaamaan enää iltakahdeksan aikaan olohuoneen matolla tai innostumaan pyykkien lajittelusta värin sekä pesuohjeen mukaan. Olispa.

Tuntuu vaan jotenkin aivan mahdottomalta sovittaa kaikkea tähän palettiin kun arki on läpsystä vaihtoa, pottaharjoittelua ja nukutuslaulumaratoneja. Liikaa vaatimuksia itselle. 


Harrastukseni arkisin on lapsen päiväkodista hakeminen, en tykkää ruoanlaitosta, illalla eniten motivoi sohvannurkka ja pyykit lajitellaan kahtia vaaleisiin ja sitten niihin muihin. Pesen eriparisukkia koneessa niin kauan kunnes löydän niille parin ja syön aamupalaksi vain kahvia. Koti on yks pehvanreikä vähintäänkin joka toinen päivä ja vapaapäivinä tykkään olla vaan ja hengailla. 

Yksi inspiraatio etsinnässä, kiitos! 

*koru saatu ByPinja