Kaksplus.fi

torstai 3. elokuuta 2017

Kuka komentaisi äitiä?

Mä oon ihan tavallinen, liikuntaa harrastamaton, makaronilaatikon nimeen vannova äiti. Vähän kadehdin niitä tuorepuurosta innostuvia chai-chia-jooga-äitejä, jotka tuntuvat pystyvän kaikkeen. 

Viikon seitsemästä päivästä vietän puolet töissä. Työpäivinä vähintään kymmenen tuntia menee matkoihin ja siellä töissä olemiseen. Silloin päivästä jää keskimäärin kolme tuntia yhteistä aikaa lapsen kanssa, jonka aikana täytyis myös tehdä ruoka. En kehtaa elättää lasta pinaattiletuilla päivästä toiseen, vaikka itse tuo varmaan tähän sopimukseen olisikin vallan tyytyväinen. 


Tuohon kolmeen tuntiin olisi hyvä sovittaa myös kodin siivoaminen, koska ketä enää sekään kiinnostaa kun lapsi nukkuu? Kun se nukkuu on omaa aikaa, ainakin silloin kun tähdet on kohillaan eikä kukaan herää huutamaan äitiä. Jos haluaa nukkua täydet yöunet, sitä omaa aikaa on semmoset viisitoista minuuttia, koska anyway sitä päätyy siivoamaan tai koira pyörii kakkaympyräänsä ulkona tarpeettoman kauan. Omaa aikaa on enemmän kun nipistää yöunista ja niin siinä käy joka ilta. Esimerkiksi tänään.

Tää on yhtä sekametelisoppaa koko ajan. Mä mietin usein sitä, miten sitä voisi saada vähän enemmän? Siis niin ku missä välissä mäkin tekisin jotain ihania smoothiebowleja ja aloittaisin lenkkeilyn? Lenkkeilyn aloitusta kokeilin viimeksi kaks vuotta sitten, todeten että kohtu tippuu polviin ja maitotissit ei sovi pompuuttamiseen. Salikortinkin ostin jossain innostuksen puuskassa vuosi taaksepäin, todeten että se on yhtä järkevää kuin matontamppaustelineen vuokraus. 


Milloin sitä alkaisi tekemään muutakin kuin makaronilaatikkoa tai konmarittaisi koko kodin? Tarvitsisin jonkun, joka kertoisi mulle päivän lehtikaalireseptin tai komentaisi lenkille. Ei ole sellaista motivaatiota, joka saisi joogaamaan enää iltakahdeksan aikaan olohuoneen matolla tai innostumaan pyykkien lajittelusta värin sekä pesuohjeen mukaan. Olispa.

Tuntuu vaan jotenkin aivan mahdottomalta sovittaa kaikkea tähän palettiin kun arki on läpsystä vaihtoa, pottaharjoittelua ja nukutuslaulumaratoneja. Liikaa vaatimuksia itselle. 


Harrastukseni arkisin on lapsen päiväkodista hakeminen, en tykkää ruoanlaitosta, illalla eniten motivoi sohvannurkka ja pyykit lajitellaan kahtia vaaleisiin ja sitten niihin muihin. Pesen eriparisukkia koneessa niin kauan kunnes löydän niille parin ja syön aamupalaksi vain kahvia. Koti on yks pehvanreikä vähintäänkin joka toinen päivä ja vapaapäivinä tykkään olla vaan ja hengailla. 

Yksi inspiraatio etsinnässä, kiitos! 

*koru saatu ByPinja 

14 kommenttia:

  1. Tää oli kuin mun suusta 😱. Oon ihan samanlainen!

    -Annika

    VastaaPoista
  2. Jokainen tyylillään, oman elämäntilanteensa ja voimavarojensa mukaan. Sitä mieltä mie olen ❤

    Jos ei nyt kerkeä, kerkeää (toivottavasti) sitten, kun lapset ovat isompia eikä heitä esim. iltaisin paljon kotona näy, kun viilettävät kavereidensa kanssa milloin missäkin 😁

    Armollisuus on aika kova sana, varsinkin niiden ruuhkavuosien keskellä.

    Arjen keskelle voi tehdä pieniä muutoksia. Esimerkiksi aamukahvin lisäksi opettelee syömään ihan tavallisen leivän. Tai kokeilee tuorepuuroa, joka tehdään jo edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin.
    Lapsen kanssa voi yrittää vähän jumppailla illalla tai lähteä ruoan jälkeen vähän ulos kävelemään :)

    Tsemppiä, aikansa kutakin, vaikka välillä ärsyttääkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. <3 Ihan totta kirjoitat! Pitäisi antaa itselle vähän enemmän armoa. Uusia tapoja vaan täytyisi myös pikkuhiljaa opetella.

      Poista
  3. Ah, nämä postaukset muiden arjesta ovat kuin nannaa sielulle <3 Kotona kaksi pientä koheltajaa, päivällä aikusiet töissä ja lapset hoidossa. Illasta juuri tuo 3-4 h aikaa olla yhdessä ja samaan aikaan tiskit, pyykit ja pölypallerot sekä toki ne lapsukaiset huutaa huomiota. Jotenkin tässä kitkutellaan, ainakin sen ajatuksen voímin että nuo ei ole ikuisesti pieniä. Lenkkeilyä harrastan aamulla koiran kanssa, ilalla myös jos jaksan/lapset nukahtavat ajoissa. Kuntosalikortti sai pölyttyä lompakossa täälläkin. Mut hyvin me vedetään. Ite otan viikonlopusta yleensä toisen päivän (tai osan siitä) jolloin mies vie lapset ulkoilemaan ja mina kokkaan, siivoan ja kaapitan puhdasta pyykkiä minkä ehdin ja jaksan. Joskus saan kaiken tehtyä, joskus vaan makaan puolet ajasta sohvalla. Armollisuutta itsellemme, sitä yritän yhä vieläkin opetella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes hyvä kuulla! :D mun pitäisi myös lenkittää tuota meidän pullakoiraa vähän aktiivisemmin, mutta menin aikoinaan valitsemaan itelleni vähän liian hyvin sopivan rodun. On niin mukavuudenhaluinen, ettei tuosta mitään lenkkikaveria saa kun on vähän perässä vedettävä malli. :D Tsemppiä teillekin arkeen!

      Poista
  4. Mä niin samaistun! Halutaan ostaa motivaatio! Hauskasti kirjoitettu teksti! Ja ihan täyttä asiaa!
    Kaunis mekko!

    VastaaPoista
  5. Hahahh ihana postaus :D Tännekin kelpais ispiraatio lähteä jonnekin edes yksin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh sitä samaa etsimässä todellakin 😂👌🏻

      Poista
  6. Tekee sitä mistä tykkää ja antaa itselleen armoa, siinä mun elämänohjeet! :D <3

    VastaaPoista
  7. Jokainen elää tyylillään ja omien mieltymystensä mukaan ☺ itse halusin ryhtiliikkeen ja olenkin jo tammikuun lopusta asti ollut osa fitverstaan tiimiä. Nyt kesäkuussa otin vielä pt:n itselleni 12kk ajaksi ja voin kertoa että kannatti! Tarvitsin sen joka sanoo että tee näin ja x kertaa/viikko, syö näin ja tarpeeksi paljon. Kummasti on sitä energiaa nykyisin enemmän kuin ennen! Koko perhe syö hyvin eikä tuon firman ohjelmat tai ihan pt-paketitkaan kyllä taloutta kaada ☺ eikä tämä ole maksettu mainospuhe ☺ vaan tyytyväisen äidin vinkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tarvisin. 😅 Kuulostaa oikeasti kokeilemisen arvoiselta 🤔 Kiitos vinkistä! ☀️

      Poista

Kiitos kommentista! ♥