Kaksplus.fi

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Vaivaannuttava vanhempainilta, ihana päiväkoti

Tänään vajaa kaksikymmentä aikuista kokoontui yhteen. Pienessä salissa, vielä pienempääkin pienemmillä metrin mittaisille ihmisille suunnitelluilla penkeillä istuttiin katsomassa päiväkodin johtajan diaesitystä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Meidän ensimmäinen vanhempainilta. 


Sellainen aavistuksen vaivaannuttava tilanne kun toisilleen tuntemattomat hys hys suomalaiset istuivat ihan kosketusetäisyydellä toisistaan kankut penkkien reunoilta vilkkuen. Mietin, että onkohan mun kirkkaan punainen huulipuna levinnyt naamalle kun tuokin tuijotti ja että mitäköhän mummolaan kuuluu? Sitten kysyttiin mielipiteitä ja kommentteja ja kukaan ei oikein kehdannut sanoa mitään. Joku kertoi postin hävittämästä kirjeestä, toinen uskaltautui mielipiteeseen ja sitten vauva pieraisi. Jokaiseen viralliseen tapahtumaan vaaditaan yksi vauvan pieru, koska se jos joku saa suomalaiset hymähtelemään ja ilmapiirin rennommaksi. 



Diaesityksen jälkeen jakaannuttiin pienryhmiin tekemään ajatuskarttoja erilaisten otsikoiden alle. Pieni peruskoulusta tuttu paniikki – siis ryhmätehtävä, missä mun stabilot? Olikohan tuo Kerkon äiti? Kehitysideoita? Öööö... 

Huomasin, että en ole todellakaan vanhempaintoimikuntamateriaalia. Mulla ei ole mullistavia ajatuksia päiväkodin suhteen kun kärjistetysti mulle riittää, että lapsi saa syliä ja selviää hengissä. Eikä sillä, että mun metatyöstä räjähtävät aivot edes kykenisivät nyt yhtään mihinkään ylimääräiseen. Hienoa, että sillekin työlle on tekijänsä. Voin paistaa Lidlin valmispullia jos tarvitaan. 

Meidän ryhmän ohjaaja ja opettaja puhuivat tosi kauniisti lapsista ja painottivat tärkeitä juttuja kuten syli ja lohdutus. Hoito on lapsentahtista ja ryhmä ihan superihana. Seinillä oli ihania maalauksia, piirrustuksia ja valokuvia. Mulla ei ole mitään huolia päiväkodin suhteen. Vähän teki mieli itkeä ja varmaan olisinkin jos olisin kehdannut. Siellä se mun pieni vauvani virnisteli valokuvissa päiväkodin seinällä. Kirjoitan tähän vielä kerran, että ihana. Iso suositus Touhulalle.

torstai 21. syyskuuta 2017

Aikuisten sana

Ei turhaan puhuta ruuhkavuosista.  En ehdi arkisin muuta kuin käydä töissä ja nukuttaa poikaa – tai siltä se pitkälti tuntuu. Illat ovat todella lyhyitä ja kun yhdeksänkymmenen prosentin varmuudella nukahdan joka ilta juniorsänkyyn sikiöasentoon taaperon viereen, ei sitä "omaa aikaa" turhan paljon ole. Blogin päivittäminen on siksi jäänyt vähän olemattomiin. On vaikea keksiä mitään ajankohtaista kirjoitettavaa, kun suurimmat kysymykset tällä hetkellä arjessa ovat luokkaa "miten säädän työtuolin selkänojaa taaksepäin?" ja "pinaattilettuja vai nakkeja?".


Kirjoitin joku aika sitten sivulauseessa haaveesta lähteä reppureissaamaan. Huvittelin ajatuksella kolmistaan maailmalle lähtemisestä ja kaiken omaisuuden myymisestä. Reppuostoksien sijaan löydettiinkin tänään itsemme aikalailla täysin päinvastaisesta tilanteesta. Ei myydä vaan ostetaan hitosti. Ehkä. Oltiin ihka ensimmäisessä lainaneuvottelussa. Lainaneuvottelu on muuten ihan aikuisten sana. En oo tainnut koskaan käyttää sitä missään järkevässä lauseessa aikaisemmin. Mainitsenpa tähän samaan kappaleeseen myös sanan euribor, koska kuulin sen tänään, niin saatte musta erityisen viisaan ja aikuismaisen kuvan. 

Innostun helposti sata lasissa ja sitten keksinkin haluta jotain muuta. Sen takia piti lapsenakin varmaan perustella 100 ja yksi hyvää syytä miksi mä tarvitsen gerbiilejä. Tänä vuonna mä olen jo ehtinyt innostua muun muassa reppureissaamisesta, yrittäjyyskoulutuksesta ja isommasta asunnosta. Mä oon halunnut vauvaa ja sitten pissinyt raskaustestiin silmät kiinni, koska eiei, en mä sittenkään ehkä haluakaan. 

Koko elämä on tällä hetkellä yksi iso ehkä. En tiedä mitä haluan, mihin haluan tai milloin mitäkin tapahtuu. Eikä me edes tiedetä mihin me muutetaan, kunhan kokeiltiin saadaanko lainaa. Nyt täytyy kiikaroida niitä asuntoja tai matkoja, emmä tiedä. Onko tämä joku kahdenkymmenenkuuden ikävuoden kriisi? Ja mitä blogiin tulee; palaan tänne varmasti heti kun saan ratkaistua miten sen työtuolin selkänojan saa taaksepäin ja aivokapasiteettia vapautuu taas johonkin muihin syntyihin ja syviin. Älkää pidättäkö henkeä, heh heh... 


tiistai 12. syyskuuta 2017

Kaunis siivousta helpottava automatto

Yhteistyössä Kiddex - Play and Go

Mä tuskailin tuossa joku aika taaksepäin sitä kuinka meillä ei ole mitään fiksua säilytyspaikkaa duploille, joita on p a l j o n. Hyvin mielin tartuin siis yhteistyöehdotukseen – jotakin jolle on oikeasti tarve, jees!


Play and Go on leikkimatto että iso lelusäkki. Tämän voi avata automatoksi ja leikkien loputtua sulkea pussin ja miljoonat tilpehöörit sen sisään. Meidän kaikki duplot (ja vähän extraa) mahtui hyvin tämän sisälle. Mä kun olen siivoojista tehokkain ja tykkään piilottaa asioita sen sijaan, että laittaisin ne oikeille paikoilleen. No, mutta nyt tämän myötä duplot pysyvät ainakin teoriassa samassa paikassa. Tää on ehdottomasti yksi siivousta nopeuttava ratkaisu  kaikille niille pienille vitkuttimille, joita kukaan ei kerää riemusta kiljuen yksitellen paikalleen. 




Kuoseja on monia. Autorata oli helppo valinta, koska meiltä ei vielä löydy perinteistä automattoa lastenhuoneesta. Tuskin tulee löytymäänkään, koska meidän valkoinen koira on todella huono yhdistelmä mustan kuosin kanssa. Play and Go hoitaa nyt hienosti automaton virkaa. Jos 140cm halkaisijamitta kuulostaa liian isolta, niin vastikään ilmestyi myös minimallisto vaaleilla kuoseilla.



Blogin instassa alkoi juuri arvonta, jossa voit voittaa Plantoysin suloiset minikokoiset liikennemerkit, jotka sopii just loistavasti esimerkiksi autorataleikkeihin. Settiin kuuluu 14kpl liikennemerkkiä. Käy osallistumassa Helmoissa instassa.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Miksi hankkia lapsia? 7 kohtalaisen hyvää syytä

Tiedän, otsikko varmana särähtää jonkun korvaan. Ei niitä lapsia hankita. Niih. Toisaalta en nyt jaksanut keksiä mitään fiksumpaa kun vaihtoehdot näin kymmenen (eli nukkumaanmenon) aikaan ovat lähinnä tyyliä "7 syytä tuikata soossit perille asti" ja "syitä miksi kannattaa harkita sinappikoneeseen sijoittamista". Jos haluaa miettiä lapsia vähemmän syvällisemmältä kantilta kuin elämän valo ja tarkoitus, niin lue alla olevat kohtalaisen pätevät, mutta ainakin tosi kivat syyt miksi lapsientekohommaa kannattaa harkita. 


Pääset pallomereen ja pomppulinnaan

Tarvitsetko hyvän syyn lähteä Korkeasaareen? Haluaisitko mennä Linnanmäen karuselliin, käydä poniratsastuksessa ja pomppulinnassa? No hanki lapsi!

Pidä kuitenkin huoli, ettet hyppää vauhtia pomppulinnassa juuri samalla hetkellä kun sellainen kymmenesosaa ihmisestä kiipeää sinne. Tulee sellainen katapulttiefekti nimittäin. Fiuuu, ei herran jumala! Mäiskis. Me viihdyttiin hirveen hyvin miehen kanssa Hoplopin pallomeressä. Ilman lasta sinne ei kehtaa mennä ihan samanlaisella reippaudella. Ehkä tuhannen tusinassa, mutta silloin tuskin saa yhtä lempeitä katseita kuin leikkeihin osallistuvana vanhempana. 


Voit aina syyttää lastasi

"Huh huh kun Kerkko pisti aamulla meritähdet eteisen lattialle. Siksi myöhästyttiin, anteeksi." Kenenkään ei koskaan enää tarvitse tietää, että olet oikeasti torkuttaja ja muutenkin hiton hidas. Luistaminen tylsistä velvollisuuksista on myös helpompaa. "Mhhm. Sori en pääse haravoimaan taloyhtiön nurmikoita kun täytyy nukuttaa taapero unille." Velvollisuuksia tosin lapsen myötä tulee aika monta enemmän kuin taloyhtiön nurmikon haravoiminen, mutta ei nyt takerruta niihin. 

Saat enemmän myötätuntoa

Kaikkihan sen tietää, ettei lapset toimi aina niin kuin ohjelmoi. Kun kerrot, että olet valvonut yöllä saat myötätuntoisia katseita. Ei kenellekään tarvitse kertoa, että univelka on myös itseaiheutettua toisinaan. 


Uusien ystävien hankkiminen on helpompaa

Lapsena uusien ystävien hankkiminen oli niin helppoa. Kunhan kävit koputtelemassa naapurin oveen ja pyysit leikkimään. No, sama toimii ainakin melkein myös lapsen vanhempana. Jos et uskalla myöntää itse kaipaavasi uusia ystäviä, voit aina etsiä sille puolivuotiaalle Kerkollekin sosiaalisia ympyröitä. Hiljaisia hetkiä uusien tuttavuuksien kanssa tulee vähemmän kun on lapset joista voi jaaritella vaikka koko hoitovapaan verran. En kuitenkaan kannusta hankkimaan yksinäisyyteen lasta. Se saa sekoamaan vaan enemmän. Hanki ennemmin koira. 

Saat rupsahtaa

Ei tarvitse, mutta saa. Saa lähteä legginsseissä, silmäpusseissa, tahraisissa vaatteissa ja kuivashampoolla kyllästetyssä tukassa ihmisten ilmoille. Perhekerhossa vastassa on vertaiset. Näin syyskautena on oikeasti ihan tuhoon tuomittua käyttää mustia housuja kun vajaan metrin mittainen tulee aina nojailemaan nuhanenä ojossa.

Saat parhaat lomat töistä

En nyt puutu siihen, onko se oikeesti reilua, mutta tässä asiassa monesti lapselliset hyppäävät jonon ohi. Päiväkodit ovat usein heinäkuun kiinni, joten vanhemmat voivat vedota lomatoiveissa jälkikasvuunsa. Koska Kerkko. 

Opit uusia juttuja ja saat leikkiä

Milloin ikinä ilman tuota lasta mäkään olisin oppinut puimureista ja puskutraktoreista? Lapsen kanssa oppii väkisinkin uusia lauluja, leikkejä, tarinoita ynnä muuta tärkeää. Oon listannut aivan oman postauksensa äititaidoista. Leikeistä kivoimpia ovat legoilla rakentaminen, hiekkakakut ja keinuminen. T. Äiti 26v



Lisäisitkö jotakin hömppää tähän listaukseen?

lauantai 2. syyskuuta 2017

Mustaa ja röyhelöä / lauantain asu

Meillä on tänään Kaksplussan verkostolaisten kanssa syysbailut Helsingissä Radisson Blu hotellissa. Mä kokosin juhla-asuni suoraan henkkamaukalta. Pikkuisen nauratti tää mun asukuvien ottaminen. Poika nukkui päiväunia rattaissa, koira odotti tyhjä katse silmissään ja lenkkeilijät hidastivat tahtia mut ohittaessaan. Pimee muija. 





Housut täytyisi silittää, paita on ihan koiran karvoissa ja ripset sojottaa vähän eri ilmansuuntiin, mut ei anneta sen häiritä. Tästä tulee kiva ilta!

Kivaa viikonloppua teille! :)