torstai 29. maaliskuuta 2018

Oletko ollut lähiaikoina ahdistunut tai surullinen?

Palasin työelämään kahden kotiäitivuoden jälkeen viime kesänä. Aloitin työt kokoaikaisena terveydenhoitajana äitiysloman sijaisuudessa. Työ oli kaikkea sitä mitä halusinkin. Siitä huolimatta väsyin syksyllä ja löysin itseni itkemästä esimiehelleni. Tein jonkun aikaa kolmipäiväistä viikkoa. Oli iso pala myöntää, että uusi arki ja ne kuuluisat ruuhkavuodet alkoivat liian nopeasti ja liian kovaa. 


Hetki sitten mut vakinaistettiin samaisessa paikassa. Samoihin aikoihin aloitin myös toisen työn. Teen nykyään kahta työtä ja yritän pitää yllä samoja standardeja kotona kuin kotiäitinä ollessa. Yritän harrastaa, leikittää, lorutella, olla läsnä, siivota, pitää itsestäni huolta, tarjota terveellistä omatekemää ruokaa, leipoa, vaatettaa, ulkoilla, opettaa, kasvattaa sekä olla hyvä ystävä ja puoliso. Tässä samalla pitäisi muistaa elää hetkessä, vilkuilla sopivan verran tulevaisuuteen, olla kunnianhimoinen, mutta jalat maassa, kehittää itseään, pitää yllä sosiaalisia suhteita, käydä koulutuksissa ja pysyä ajan hermolla. Niin, ja nukkua.


Hulluksihan tässä tulee. Sen verran hulluksi, että kun työterveyshoitaja kysyi rutiinitarkastuksessaan, että olenko tuntenut lähiaikoina ahdistusta tai surua, vastasin katselemalla kattoon ja pidättämällä kyyneleitä. Kyllähän mä sen itsekin tiedän, että kaikkea ei voi saada, vaan haluan kuitenkin. 

Ahdistun omista tavoitteistani, joista en kuitenkaan halua joustaa. Oon suorittaja.

Oon ollut stressaantunut ja tuntenut huonoa omaatuntoa monesta asiasta. Hymyn takana on aika ajoin hermojen kiristelyä ja huokailua. En koe olevani fyysisesti väsynyt ja työnteko antaa energiaa arkeen. Varasin kuitenkin työterveyshoitajan ohjeesta ajan työpsykologille. Jospa siitä on apua. En tosin tiedä mitä apua sieltä lähden hakemaan, kun se psykologi ei varmaan halua tulla viikkaamaan pyykkejä tai anna sijoitusneuvoja. Tää taitaa olla just se mun ongelmani.  



Samaistutko? Kiinnostaisi myös jos olet käynyt työpsykologilla, niin minkälaista apua sieltä sait?



5 kommenttia:

  1. Hei! Ekaa kertaa surffasin sivuille ja samantien tulkin eteen kysymys, josta minulla on pieni kokemus ja siitä on postauskin :) Eli kyllä olen yhden kerran, ja tarinan voi lukea täältä
    https://tuuletuksiajantunen.blogspot.fi/2018/03/miten-psykologi-jantunen-ja-bloggamisen.html
    Toivon kovasti, että sinulla käy parempi tuuri :)
    Zemppiä kovasti työn aloitukseen. Siirtyminen vanhempainlomilta työelämään on kuin hyppäisi kokonaan uuteen työhön - sillä kyllä se yhteensovittaminen alkuun työstä käy. Mutta ainakin minun kokemukseni mukaan kaikkeen oppii, tottuu ja siitä alkaa tulla kivaa, että on ihanan kotielämän lisäksi jokaisella ne omat paikat, joissa käydä päivän ajan kuulumassa tärkeisiin ryhmiin.

    Ihanaa pääsiäistä! :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä ❤ Varmasti tekee hyvää päästä juttelemaan ammattilaiselle. Hän on kuitenkin puolueeton, mutta osaa varmasti kuunnella sekä kysyä oikeita kysymyksiä. Tällä tavoin pääset pohtimaan, mitä voisi muuttaa ja miten, jotta voisit taas paremmin ❤ Ei siellä välttämättä tarvitse montaakaan kertaa käydä 😊

    Itse palasin töihin viime syksynä. Paljon tapahtui erinäisiä pienempiä asioita itselleni sekä muille siinä syksyn aikana. Tietty jännitys alkoi purkautumaan arjen rutinoituessa. Joulukuussa tunnustin itselleni ja muille, että nyt on haettava apua, koska raivosin, ahdistuin ja olin itkuinen. Otin yhteyttä neuvolaan ja sitä kautta pääsin konsultoivalle psykiatriselle sairaanhoitajalle. Edelleen käyn siellä juttelemassa, pian siirryn perheneuvolan piiriin.

    Toivottavasti koet saavasi psykologin luota apua 😊
    Aurinkoisia päiviä ja ajatuksia sinulle ☀️

    https://polyapinnoilla.blogspot.fi/2018/01/henkinen-romahdus-miten-se-paha-olo.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuipa tutulta tuo teksti. Kiitos tsempeistä. <3 Paljon on jo helpottanut jo pelkästään se, että nyt ei tarvitse enää jaksaa täysillä. Saan hetken vain olla ja miettiä, miten tästä eteenpäin.

      Poista
    2. Se on hyvä, että olo on vähän helpottanut ❤

      Valoa ja aurinkoa päiviisi ☀️ Pienin askelin kohti parempaa.

      Poista

Kiitos kommentista! ♥