torstai 19. huhtikuuta 2018

Mitä kun ei jaksakaan olla edes riittävän hyvä äiti?

Oon lähiaikoina ollut väsynyt ja alakuloinen. Tuntuu, etten ole siellä mihin kuuluisin. Oon jutellut työpsykologin kanssa jaksamisestani ja siitä, mikä mut ajaa aina sanomaan tunnollisesti kylläkyllä, vaikka mieli huutaa etten jaksa enempää. Päivät ovat olleet nukkumaanmenoajan odottamista ja selviytymistä. Kun ei jaksa, mutta kun pitäisi. 


Kun ensimmäisen kerran istuin työpsykologin penkille ja multa kysyttiin silmiin katsoen, että kuinka mä oikein jaksan arjessa, ei voinut vaihtaa aihetta, ei kuitata kysymystä käden heilautuksella tai paeta paikalta. Pöydällä olevat nenäliinat vakuuttivat, että täällä muutkin itkevät, itke vaan. Puhuttiin vain siitä mitä mulle kuuluu. Enpä muista milloin olisin ikinä niin vuolaasti itkenyt tuntemattomalle ihmiselle, jos sitä yhtä Ruotsin risteilyn aamuöistä humalaa ei lasketa. 


Jotenkin uupumus ja ahdistuksen tunteet tulivat mulle vähän yllätyksenä. Oon tottunut jaksamaan. Tottunut siihen, että mennään vaan ja levätään myöhemmin. Oon tunnollinen, täydellisyyttä tavoitteleva ja työni ehkä liiankin vakavasti ottava. Haluan pelastaa kaikki minimiresursseilla. Kun juoksee vaan, niin jossain vaiheessahan se seinä tulee vastaan. 

Viime viikonloppuna sanoin ystävälleni, että ei tässä muuten, mutta kun en jaksa enää olla se äiti joka haluaisin olla. Oon kiukkuinen, väsynyt ja teen kotona vain pakollisen. Pelkästään päivällisen tekeminen vaati urheilija-asenteen ja välillä kävin lattialle istumaan, en jaksa. Heräsin siihen, ettei tämä voi mennä näin. En voi olla niin uupunut, että lapsi tulee vasta kakkosena. 

Jäin sairaslomalle. Nyt lepään, olen äiti täydellä sydämellä, selvitän ajatuksiani ja mietin, mikä tekee mut onnelliseksi. 

15 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Muista mennä sieltä missä aita on matalin. Nuku ja tee asioita, joista todella nautit. <3

    VastaaPoista
  2. voimia <3 mä oon miettiny onko täällä ilmassa samaa, vai mistä tää utuinen olo johtuu.. ihana kun saat nyt höllätä!

    VastaaPoista
  3. <3 huolehdit nyt itsestäs ja perheestä ja sitte mietit kotia ja teet sen mikä tuntuu hyvältä! kovasti tsemppiä :)

    VastaaPoista
  4. Pystyn samaistumaan. Tsemppiä! Onkohan itse pahimman yli selvinnyt vai pitäisiköhän vielä pohtia omaa oloa... 🤔 -krista

    VastaaPoista
  5. Voimia sinulle! <3 Hienoa, että sinulla on mahdollisuus pysähtyä ja miettiä mitä oikeasti haluat ja mikä tekee onnelliseksi!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä! Itse olen painiskellut samojen asioiden kanssa, onneksi tajusin hölläämisen tarpeen, mutta suorittajana se vaatii kyllä opettelua 🙈

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä! <3 Joskus ei vaan jaksa ja se on ihan ok.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, kun kommentoit postaustani samasta aiheesta, nyt tulin vastavierailulle ja tuntuu ihan käsittämättömällä lukea näin samanlaisia tekstejä. Tiedän tasan tarkkaan, mitä käyt läpi. Mutta tiedätkö, kyllä me vielä ollaan niitä äitejä, jotka jaksaa rakentaa hiekkalinnoja, juosta hippaa leikkien ja askarrella joulukortteja ❤ aivan varmasti! Tsemppiä sinulle myös, mukava tutustua! -Karina

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥