maanantai 23. huhtikuuta 2018

Pakotin itseni jaksamaan

Mietin jatkuvasti näitä tekstejä kirjoittaessani, että kusenko omaan nilkkaani painamalla julkaise -nappia. Vain tehokkaat ja onnelliset ihmiset menestyvät. Mitä jos ruudun takana istuu tulevaisuuden työnantaja, naapuri tai joku, ihan vain huvikseen ilkkumassa? Toisaalta, jos joskus mua ei palkattaisi näiden kirjoitusten takia, ei se varmasti olisikaan mun paikkani. Hyvä työnantaja ymmärtää sen minkälainen työntekijä uupuu – vaativa ja tunnollinen; hyvä työntekijä. Hoitajana saa vain yrittää pelastaa kaikki minimiresursseilla. Aion kouluttautua tulevaisuudessa toiseen ammattiin, koska työn realiteetit eivät kohtaa arvostuksen kanssa. 


Avun hakeminen nykyisessä someyhteiskunnassa on vaikeaa. Kun kaikki muutkin jaksavat, miksen minäkin jaksaisi? Kun kaikki muutkin tekevät työnsä, harrastavat, järjestävät, siivoavat ja näyttävät onnellisilta, miksen minäkin? Vaatimukset hyvälle elämälle, harrastamiselle, ruokavaliolle, parisuhteelle, perhe-elämälle ja kodille ovat korkealle. Kaikki – minä mukaan lukien – hokevat, että tavallinen riittää, mutta samalla pitävät yllä sisäisiä standardeja ja jättävät näyttämättä raivonpuuskat, itkut ja epäonnistumisen tunteet. On vaikeaa myöntää, ettei jaksa vaikka puitteet ovat kunnossa. 

Oon ollut sairaslomalla nyt viikon. Olo on raskas. Nukun edelleen yöni huonosti. Näen painajaisia ja säpsähtelen aamuöisin hereille. Oon tehnyt tietoisesti töitä sen eteen, että saisin sammutettua sen päässäni huutavan työnjohtajan äänen. Nyt ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Mitään pahaa ei tapahdu, jos tekemättömät asiat odottavat. Töitä ei tarvitse nyt stressata, silti avaan päivittäin työsähköpostin vaikka tiedän ettei pitäisi.  Ei tarvitse kiirehtiä. 

Lepään päivät ja yritän tuntea muutakin kuin pettymystä. Kuuntelen musiikkia, maalaan, kirjoitan ja tuijottelen kattoon. Käyn koiran kanssa ulkona ja mietin tulevaisuutta. Mihin tässä mennään? Todennäköisesti ihan toiseen suuntaan ja olen siitä innoissani. Mahdollisuudet antavat voimaa. Mun ei tarvitse jaksaa tai kestää mahdottomia.

5 kommenttia:

  1. Voimia! Oma kokemukseni on ajalta, kun jouduin työpaikkakiusatuksi edellisessä työssäni. Koin sen jälkeen pitkään väsymystä ja voimattomuutta, jopa läheseiset ja ennen mulle tärkeät ihmissuhteet tuntuivat vievän voimia. Itselleni nuo ajat ovat jo takana, ja haluankin toivottaa sulle kovasti tsemppiä! Anna itsellesi aikaa ja lepää, toivottavasti pian helpottaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti rehellisistä ja koskettavista kirjoituksista. Hyvä, että olet nyt sairaslomalla. Lepää, ota aikaa itsellesi. Voimia!!

    VastaaPoista
  3. Nää sun kirjoitukset antaa voimaa muillekin jotka pystyy samaistumaan sun tunteisiin, ei kaikki jaksakaan, eikä tarvitaan. Nyt lepäät ja otat rauhassa❤

    VastaaPoista
  4. Kiitos että kirjoitat näistä, samojen ongelmien kanssa painiessa on lohduttavaa saada vertaistukea. Itsellänikin meni pasmat suorittajana ihan sekaisin kun uusi vakituinen työ ei ollutkaan niin upea kun mitä ajattelin. Uniongelmat, ärtyisyys ja yleinen väsymys painoivat päälle kunnes viime viikolla vihdoin uskalsin käydä irtisanoutumassa (koeajalla). Kun lähdin ovesta tunsin itseni ihan luuseriksi, kuka ääliö nyt irtisanoutuu vakinaisesta paikasta kun toisaalla on tarjota vain pätkäpaikka. Mutta ei enää huvittanut olla kotona lapselle ja miehelle kiukutteleva monsteri.

    Itsensä soimaamisesta ja tekemättömyyden tunteesta oppii eroon, muutosta ajatteluun ei opi nopeasti mutta kun pikku hiljaa antaa itselleen samaa siimaa mitä muille niin helposti on valmis antamaan sen sijaan että tavoittelee täydellisyyttä oppii rauhoittumaan edes vähäsen. Samalla polulla pikku hiljaa eteenpäin menen itsekin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥