torstai 28. kesäkuuta 2018

Tarvitsen omaa aikaa & kaksarimuijien kesäjuhlat

*Kaupallinen yhteistyö*

Menneen kevään aikana on konkretisoitunut tosi hyvin se, että äitinä oleminen elämässä on se ihan ykkösjuttu ja hyvänä kakkosena tulee oma aika ja omista jutuista kiinni pitäminen. Ihan niin ku moni moni muukin vanhempi, mä tarvitsen aikaa ilman lasta. Sellaista aikaa, että pystyy keskittymään kaikkeen muuhun ihan täysillä. 

Mun ihan ominta oli pitkään tää kirjoittaminen ja blogin pitäminen. Nykyään blogiin ei enää riitä aika ihan samalla tavalla, mutta se verkosto ja ne naiset joihin oon tutustunut tämän myötä, ovat edelleen ihan tärkeimpiä asioita mun elämässä. On parasta viettää aikaa näiden naisten kanssa, koska vaikka ollaan kaikki sopivasti erilaisia, on meillä yhteiset kiinnostukset ja vitsin aiheet. 

Kuva: Inka

Kuva: Inka

Pari viikkoa sitten lauantaina vietettiin blogimuijien kanssa aurinkoista kesäpäivää Helsingissä. Kokoonnuttiin ensin skumpalle Game Over Escape roomin tiloihin. Tutustuttiin mullekin uusiin Pop and Co lastenvaatteisiin ja suomalaiseen Fiini Naturally artesaanikosmetiikkaan. Olin onnettarena ja vedin oman nimeni kun arvottiin Vimman tunika. Enkä edes huijannu. Tunikan lisäksi arvottavana oli Luin Living setti ja Aarni Wood rannekello. Kelloa ihastelin kovasti ja pistin sen nyt muistiin lahjaideaksi miehelle (uskallan paljastaa kun ei se kuitenkaan tätä lue, kopkop). Aarni Woodin kellot (ja aurinkolasit) ovat tehty kotimaisesta puusta eettisyyttä kunnioittaen, aika siistiä. 

Kuva: Inka

Kuva: Inka

Kuva: Inka

Jutustelun ja herkuttelun jälkeen lähdettiin pelaamaan pakohuonepeliä. Otin dibsin SAW -aiheiseen "Maniac" huoneeseen, koska ne leffat oli teininä ihan mun lemppareita. En voi paljastaa huoneesta hirmuisesti enempää, mutta huoneeseen meno silmät sidottuna ja pelaaminen oli sopivasti kuumottavaa ja jännää. Huone oli tasoltaan vaikea ja mun 5- matikkapäällä semi vaikea. Päästiin melkein läpi, ei jäänyt kuin minuutista kiinni. Oon ollut tätä ennenkin pakohuoneessa, mutta tää oli ihan omaa luokkaansa!

Ilta jatkui baariin, josta ei sitten enää olekaan kuvamateriaalia...

Kuva: Inka

Kuva: Janina


Saatiin ihan huikeat goodiebagit kesäjuhlista matkaan. Mun lemppareita oli For Minis and Mommies ja Yo Zenin korut sekä Slurpin kahvi, vaikka paljon muutakin ihanaa sieltä löytyi.

Kuva: Julia




Kiitos järjestäjille ja rakkaille blogimuijille! Pidetään kirjoitukset syvällisinä ja helmat kepeinä.

torstai 21. kesäkuuta 2018

Kiitos arki, mulle riitti. En halua enää juosta elämäni perässä

Nyt on jo helpompi katsella mennyttä kevättä - kun kaikki paska tuntuu olevan jo kontrollissa ja mennyttä. Viimeiset kuukaudet on avanneet silmät sille, mitä haluan oikeasti tehdä, tai ainakin mitä en halua tehdä. Mulla tuli vastaan romahduspiste enkä sietänyt enää arkea. En jaksanut olla äiti, ystävä, puoliso tai yhtään mitään. Halusin nukkua ja jättäydyin sosiaalisista menoista pois vaikka normaalisti luonnehdinkin itseäni sosiaaliseksi tyypiksi. On täyttä hulluutta elää elämää minuuttiaikataululla. En halua juosta elämäni perässä.



Oon käynyt työpsykologilla, joka on kysellyt ärsyttävän avartavia kysymyksiä siitä, mitä on hyvä elämä ja mikä tekee mut iloiseksi. Vielä puoli vuotta sitten en osannut vastata noihin kysymyksiin muuten kuin ympäripyöreästi, että no onnea ja hyvää oloahan tässä tavoitellaan. En osannut edes vastata siihen, että mistä mä tykkään. Kysellessään psykologi sai mut tajuamaan, että oon aivan väärällä tiellä, todennäköisesti myös väärässä ammatissa vaikka nykyisessä työpaikassani viihdynkin.

Shortsit saatu: www.leutokids.fi

Onni ei tule mulle työstä, ei rahasta tai aikatauluista. Onni tulee siitä ettei jatkuvasti pistä muita itsensä edelle ja siitä kun uskaltaa sanoa ei. Onnea on rauhallinen aamukahvi samalla kun lastenohjelmat pyörivät telkkarissa ja kolmevuotias tarinoi juttujaan. Onnea on legoleikit ja lapsen riemu kun rakennetaan vähintäänkin maailman korkein parkkitalo. Onnea on uppoutua musiikkiin, kirjoihin ja sitä kun saa sotkea sormensa maaliin. Onni tulee siitä kun toinen sanoo rakastavansa. Kaikki sellaisia asioita, jotka unohtuivat kun tein viisipäiväistä työviikkoa (ja kaiken hulluuden keskellä vielä toista osa-aikaista hommaa) ja lösähdin väsyneenä kaikkeni antaneena sohvalle työpäivän jälkeen. 


Yritän nyt etsiä vaihtoehtoisia tapoja pyörittää tätä arkea. Yritän järjestää työt jatkumaan osa-aikaisesti, silläkin uhalla että rahat tulevat loppumaan ennen seuraavaa palkkapäivää. Arki ei ole arvoistaan jos elämä menee vain työn, ruoka-aikojen ja pikkukakkosen aikataulun mukaan.