torstai 21. kesäkuuta 2018

Kiitos arki, mulle riitti. En halua enää juosta elämäni perässä

Nyt on jo helpompi katsella mennyttä kevättä - kun kaikki paska tuntuu olevan jo kontrollissa ja mennyttä. Viimeiset kuukaudet on avanneet silmät sille, mitä haluan oikeasti tehdä, tai ainakin mitä en halua tehdä. Mulla tuli vastaan romahduspiste enkä sietänyt enää arkea. En jaksanut olla äiti, ystävä, puoliso tai yhtään mitään. Halusin nukkua ja jättäydyin sosiaalisista menoista pois vaikka normaalisti luonnehdinkin itseäni sosiaaliseksi tyypiksi. On täyttä hulluutta elää elämää minuuttiaikataululla. En halua juosta elämäni perässä.



Oon käynyt työpsykologilla, joka on kysellyt ärsyttävän avartavia kysymyksiä siitä, mitä on hyvä elämä ja mikä tekee mut iloiseksi. Vielä puoli vuotta sitten en osannut vastata noihin kysymyksiin muuten kuin ympäripyöreästi, että no onnea ja hyvää oloahan tässä tavoitellaan. En osannut edes vastata siihen, että mistä mä tykkään. Kysellessään psykologi sai mut tajuamaan, että oon aivan väärällä tiellä, todennäköisesti myös väärässä ammatissa vaikka nykyisessä työpaikassani viihdynkin.

Shortsit saatu: www.leutokids.fi

Onni ei tule mulle työstä, ei rahasta tai aikatauluista. Onni tulee siitä ettei jatkuvasti pistä muita itsensä edelle ja siitä kun uskaltaa sanoa ei. Onnea on rauhallinen aamukahvi samalla kun lastenohjelmat pyörivät telkkarissa ja kolmevuotias tarinoi juttujaan. Onnea on legoleikit ja lapsen riemu kun rakennetaan vähintäänkin maailman korkein parkkitalo. Onnea on uppoutua musiikkiin, kirjoihin ja sitä kun saa sotkea sormensa maaliin. Onni tulee siitä kun toinen sanoo rakastavansa. Kaikki sellaisia asioita, jotka unohtuivat kun tein viisipäiväistä työviikkoa (ja kaiken hulluuden keskellä vielä toista osa-aikaista hommaa) ja lösähdin väsyneenä kaikkeni antaneena sohvalle työpäivän jälkeen. 


Yritän nyt etsiä vaihtoehtoisia tapoja pyörittää tätä arkea. Yritän järjestää työt jatkumaan osa-aikaisesti, silläkin uhalla että rahat tulevat loppumaan ennen seuraavaa palkkapäivää. Arki ei ole arvoistaan jos elämä menee vain työn, ruoka-aikojen ja pikkukakkosen aikataulun mukaan. 

3 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulle. Kyllä ne rahat oikeasti sitten riittää. Itsekin epäilin, mutta kyllä sitä vaan elää. Tsemppiä ❤️

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja viisaita sanoja! ❤

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥