torstai 11. lokakuuta 2018

Elämää masennuksen jälkeen

Istuskelen sukkahousuissa ja t-paidassa keittiönpöydän ääressä. Koira kuorsaa sohvalla ja tietokone ruksuttaa huonoa enteilevän hitaasti. Kukat keittiönpöydällä ovat alkaneet lakastua ja jalkani alla pyörii kuivunut makaroni jos toinenkin. Ketään ei ole tänä iltana kiinnostanut siivous, jonka vuoksi huomasin taas selaavani lähialueen kotisiivousta tarjoavia yrityksiä, kuitenkaan tekemättä asialle yhtään mitään. Siitä huolimatta, että seinän läpi naapurista kantautuu lapsen keuhkoja repivä huuto ja vatsaa kivistää niin, että mietin josko saan aloittaa kolmannen kieroksen vatsatautia ja ripulihommia tälle vuodelle, on oloni leppoisa, tyytyväinen ja onnellinen. 


Koko kevät meni omissa tunteissa rämpiessä ja kaikille läheisille tiuskiessa. Olin masentunut, keskivaikeasti jos lääkärikoodeja tuijotetaan. En tiedä johtuiko masennus työuupumuksesta vai työuupumus masennuksesta, mutta perseestä se oli. Ihan syvältä. Kontrasti on ainakin plus tsiljoona kun vertaan tän hetkistä oloa esimerkiksi puolen vuoden takaiseen. Onneksi sain palata töihin sairaslomalta pikkuhiljaa osa-aikaisella työajalla ja onneksi palasin, koska olisin saikulla varmaan muuten vieläkin. Häpeän leima mielenterveysasioissa tuntuu olevan ihan elefantti huoneessa kokoluokkaa. 


Pari kuukautta takaperin heitin puolitosissani töissä vitsiä, että päädyn pehmustettuun huoneeseen jos vielä joudun olemaan asiakkaiden paskankaatoämpäri ja ylittämään omat voimavarani hoitajana ja työntekijänä. Etsin töitä ja mietin kaikkia mahdollisia ratkaisuja saharan beduiinista vitun puhelinmyyjään. Löytyi yksi työilmoitus, joka tuntui tarjoavan kuuta taivaalta ja työhyvinvointia ovista ja ikkunoista kantamalla. Hain paikkaa ja sain sen. "Asioilla on tapana järjestyä" sanon, aivan kuten äitini, äitini äiti ja varmaan hiton moni muukin asioissa vellova. Ja niin ne asiat järjestyy. 


Valitsin huomiseksi asuksi töihin mustan a-linjaisen hameen, sukkahousut ja harmaan merinoneuleen. Jos saan nimetä jonkun turhamaisen asian, josta oon onnellinen uudessa työssäni, niin se on se ettei tarvitse vetää hajuttomalta haisevaa hoitajan asua enää päälle, luultavasti enää koskaan. Töissä vedän jalkaan yksisarvisen muotoiset tossut (fuck yeah) ja istun oman työpöytäni ääreen. Leppoisana, tyytyväisenä ja onnellisena. 

1 kommentti:

  1. 😍 Ihan oikein! Työ kun työ väittävät mutta jos työ tekee onnettomaksi niin siitä kärsii kaikki. Onneks löysit parempaa, ansaitsen sen ja teidän perhe ansaitsee ihanan iloisen ja hassun Matleenan piristämään arkea 😘

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥